Kässäätkö? Koulukäsityön muistoverkko

Aluksi koko kansakoululaitosta vastustettiin, sillä sen katsottiin liialla sivistyksellä pilaavan työmiehiä ja sivistyneistö pelkäsi sen turmelevan lapsensa. Kansakoulun ensimmäisinä vuosikymmeninä käsityönopetus oli vaatimatonta eikä oppiaine edes kuulunut kaikkien koulujen opetusohjelmaan.

Kansakoululaitoksen syntyessä käsityönopetuksen tavoitteena oli yleisen kätevyyden lisääminen. Mutta käsityönopetuksella oli myös vastustajia. Käsityöntuntien tarpeellisuudesta ei oltu vakuuttuneita, ei myöskään oppiaineen kansansivistyksellisestä merkityksestä. Opetuksen järjestäminen oli joidenkin mielestä liian kallista ja aina ei myöskään tiedetty, kuinka opetus olisi pitänyt järjestää, sillä opetussuunnitelmia ei ollut. Kouluissa oli myös pulaa työvälineistä ja tiloista sekä pätevistä opettajista.
Sen ajan arkeen ainakin maaseudulla käsityö vielä kuului olennaisena osana. Kaikki mitä kotona tarvittiin tehtiin itse. Suomen maaseudun tytöille opetettiin "naiskäsitöitä" ja pojille "poikain käsitöitä" eli veistoa. Sen sijaan kaupunkien kansakouluissa käsityö ei ollut pakollinen oppiaine.

Koulukäsitöinä valmistettiin ensisijassa kodin tarve-esineitä kuten kirvesvarsia, suola-astioita, uistinkeloja, kauhoja, kukkakeppejä, sukkia, lapasia, esiliinoja, pyyhkeitä ja paitoja sekä paperipujotus- ja ompeluharjoituksia.

Vuodesta 1881 lähtien kansakoulun käsityönopetusta määrittivät mallikurssit, joiden mukaan opetuksen tuli edetä oppilaan kykyjen ja näppäryyden mukaan helpommasta vaikeampaan. Poikia totutettiin omintakeiseen työhön, järjestykseen, tarkkuuteen, tarkkaavaisuuteen, ahkeruuteen ja kestävyyteen.
Vuonna 1893 käyttöön otettiin mallisarjat, joiden työkohtaiset ohjeet tukivat mallikurssien tavoitteita yleisen kätevyyden kehittämisessä.

Käsityönopetusta uudistettiin vuonna 1912, jolloin käsityönopetuksesta tuli harjoitusaine ja käyttöön otettiin mallityösarjat. Työsarjat osoittivat mitkä otteet ja harjoitukset olivat tarpeellisia oppia missäkin järjestyksessä ja mitä työkaluja tuli käyttää. Käsityön opetuksen uudistuksella tähdättiin nyt monipuolisen kätevyyden saavuttamiseen, joka tarkoitti kykyä huomata asiat, rohkeutta tarttua niihin ja kestävyyttä suorittaa ne loppuun. Oppilaan ei enää tarvinnut hallita kokonaisia työsuorituksia, sillä myös työelämässä oltiin siirtymässä työn osittamiseen.

» Seuraava sivu Käsityönopetus oppikouluissa

» Edellinen sivu Cygnaeuksen kasvattava käsityö