Kätevyyden katsotiin perustuvan lihastottumukseen, silmän tarkkuuteen sekä käytännölliseen älyyn. Poikien käsityönopetuksen tavoitteena oli tutustua tavallisimpiin raaka-aineisiin ja työkaluihin, tottua niiden käyttöön ja hoitoon sekä oikeiden työtapojen valintaan. Kaiken a ja o olivat täsmälliset mallipiirustukset. Täsmällisyyttä pidettiin menestyksellisen käsityönteon perusedellytyksenä.

Veistopiirustus

Piirrä vihkoosi jakkaran etu- ja sivukuvat sekä merkitse viereen päämitat.

Aines. ½” ja 1” mäntyä.

Työnsuoritus. Höylää jalat yhtenä kappaleena, samoin sivut ja istuin erillisenä. Lue ohjeet uran ja pyrstön valmistamisesta tehtävien 147 ja 152 yhteydestä. Kun olet saanut liitoksen tarkasti sopimaan, niin muovaile jalat lopulliseen muotoonsa. Istuimeen teet reiän, josta alasärmä pyöristetään huomattavasti. Miksi? Sen jälkeen liimaat osat kokoon. Sivulistat muovailet valmiiksi ja kiinnität paikoilleen liimalla ja nauloilla. Naulat upotat vähän pintaa syvemmälle ja sen jälkeen silität sivut höylällä. Viimeiseksi hiot hiekkapaperilla ja niin on jakkara valmis maalattavaksi.

Pintakäsittely. Kuullotetaan vihreällä umbralla, poltetulla umbralla tai polttamattomalla terralla. Peittävällä öljymaalilla maalattaessa sivellään jollakin hillityn sinisellä tai harmaalla värisävyllä. Lue tarkemmin teoksen maalausohjeista.

Kaisla, Lauri 1938. Kansakoulun veistopiirustuksia II. 2. Salkku. Porvoo. Kaislan ohjeet oli tarkoitettu maalaiskoulun III ja IV luokan (kaupunkikoulujen V ja VI) veistotehtäviksi.

 Sivun alkuun   Takaisin näyttelyyn