» Käsityö kansansivistyksenä
Käsitys käsityöstä jokamiehen ja -naisen perustaitona juontaa juurensa 1800-luvulta...

» Kansakoulussa 1866-1920
Käsityöstä tuli pakollinen kouluaine ensimmäisenä maailmassa ...

» Oppivelvollisuuskoulussa 1920-1970
Käsityö osaksi koko kansan koulutusta...

» Peruskoulussa 1970-2006
Ajatus tasa-arvosta näkyi myös käsityönopetuksessa...

Kansansivistys merkitsi kolmea asiaa. Ensinnäkin henkistä sivistystä, joka rahvaan kohdalla tarkoitti kansallisessa projektissa mukana oloa sekä sitä, että kansalliseen tietoisuuteen herännyt kansa osallistui työn ja toimeliaisuuden kautta kansakunnan rakentamiseen. Pelkkä työpanos ei kuitenkaan riittänyt vaan kansallinen projekti edellytti myös ns. luonteen kasvatusta, kansallisten uskonnollis-siveellisten arvojen omaksumista.





Rahvaasta tuli kitkeä sekä saamattomuus että ylellisyyden- ja nautinnonhalu. Käsityössä lapsia kasvatettiin "säntillisyyteen, järjestykseen, puhtauteen, uskollisuuteen vähässä, säästäväisyyteen, tarkkuuteen, kärsivällisyyteen ja ahkeruuteen".


Toinen rahvaan sivistyksen keino oli ruumiillisesta kehityksestä huolehtiminen. Se saavutettiin voimistelun ja sotilaallisten harjoitusten avulla. Ruumiillinen sivistys tuli esille mm. poikien veistonopetuksessa, jossa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa korostettiin oikeanlaisten työasentojen, liikkeiden, sotilaallisen kurin ja täsmällisyyden merkitystä.

Kolmas tekijä oli teknillinen kasvatus. Sen tarkoitus oli "antaa tietoa kaikkien tuotantotapojen tieteellisistä perusteista sekä samalla perehdyttää lasta ja nuorta henkilöä kaikkien työlajien alkeellisten työkalujen käyttämiseen". Teknillisen kasvatuksen merkitys korostui käsityönopetuksessa, sillä se oli ainoita käytännöllisiä oppiaineita, jolla teknistä sivistystä oli mahdollisuus kehittää. Suomen kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen mielestä kansansivitys oli yhtä tärkeätä kuin rautatiet ja teollisuus.


» Seuraava sivu   Cygnaeuksen kasvattava käsityö