Alun perin tyttökouluja oli perustettu "sivistyneiden vanhempien
tyttärille sellaisten tietojen saamiseksi ja sellaisten käsitöiden
harjoittamiseksi, joiden katsottiin kuuluvan huoliteltuun naiskasvatukseen".
Naiskasvatuksen esikuvat tulivat Suomeen osaksi Venäjän kautta balttisaksalaiselta
alueelta, josta 1700-luvulla Venäjän keisarinna Katariina II oli
ottanut mallia uudistaessaan ylimpien säätyjen tyttöjen kasvatusta.
1800-luvulla käsityötä ei opetettu lainkaan pojille tarkoitetuissa,
yliopistoon johtavissa lyseoissa, niitä edeltävissä pedagogioissa,
triviaalikouluissa tai ala- ja yläalkeiskouluissa, jotka kasvattivat
säätyläispojista pappeja ja virkamiehiä. Lyseoiden pojat
saivat Suomessa käsityötunnit vasta vuonna 1941. Silloinkaan käsityö ei
ollut pakollinen oppiaine klassillisen lyseon poikalinjoilla.
1900-luvulla lapset kansakoulusta oppikouluun siirtyessään osasivat
jo monia käsityön perustaitoja. Yleensä käsityönopetus
oppikouluissa loppui jo kolmannella luokalla oppilaiden ollessa
13- tai 14-vuotiaita.
» Seuraava
sivu Käsityö oppivelvollisuuskoulussa
» Edellinen
sivu Käsityönopetuskansakoulussa