Veikko Kiljunen (1927–2001)
Taidemaalari, kuvataiteilija, taidegraafikko, konservaattori
Teos 1
Teos 2
Veikko Kiljunen oli maankuulu konservaattori, joka työskenteli ensin Ateneumin
taidemuseossa. Sen jälkeen hän siirtyi Muinaistieteellisen toimikunnan
(nyk. Museovirasto) palvelukseen toimien taideteoskonservaattorina ja
tutkijana vuosina 1957–73. Lisäksi hän teki pitkän työuran opettajana
Suomen Taideakatemian koulussa (1972–1992). Kiljunen oli myös ahkera ja
monipuolinen grafiikantekijä, joka kiinnostavimmillaan kuvasi
kaupunkielämää omalla hieman naivistisella tyylillään.
Veikko
Benjam syntyi toukokuussa 1927 Kouvolassa. Hänen vanhempansa olivat Ida
(o.s. Sukki) ja puuliikemies Robert Kiljunen. Taideopintonsa Veikko
Kiljunen aloitti kaksikymmentäyksivuotiaana Suomen Taideakatemian
koulussa. Vuosi oli 1948. Samana vuonna hän jo asetti teoksiaan
ensimmäistä kertaa näytteille Imatralla. Uransa alkuvaiheessa hän teki
paljon puupiirroksia, myöhemmin hän innostui myös kuivaneulatekniikasta
ja viivasyövytyksistä. Opinnot taideakatemian koulussa kestivät kolme
vuotta.
Valmistumisensa
jälkeen Kiljunen aloitti työn konservaattorin apulaisena Ateneumin
taidemuseossa. Hän työskenteli siellä vuosina 1953–57. Noihin vuosiin
mahtuvat myös kaksi vuotta kestäneet konservoinnin opinnot Rooman
Istituto Centrale del Restaurossa.
Konservaattoriopintojensa
aikaan taiteilija oli jo perheellinen; esikoinen Kimmo syntyi vuonna
1951, Satu vuonna 1955 ja perheen kuopus Vilppu vuonna 1960. Veikko
Kiljusen puoliso Ulla (o.s. Heikkinen) opiskeli hänkin
taidekonservaattorin ammatin.
Myöhemmin perhe muutti Sauvoon ja restauroi vanhan Pappilan
alkuperäiseen asuunsa. Siellä Kiljusella oli ateljeensa pitkään.
Pappilan puutarhakin sai takaisin entisen loistonsa vuodelta 1936
olevan puutarhasuunnitelman opastuksella.
Vuonna
1957 Kiljunen siirtyi Ateneumista Muinaistieteellisen toimikunnan
palvelukseen. Hän toimi taideteoskonservaattorina ja museoviraston
tutkijana kuudentoista vuoden ajan vuoteen. Sen lisäksi hän työskenteli
myös opettajana: Suomen Taideakatemian koulussa kahdenkymmenen vuoden
ajan (1972 – 1992) sekä useilla vuosikursseilla Lahden taidekoulussa.
Vielä vuonna 2000 hän opetti Turun Taideakatemian mestarikurssilla.
Työteliäs
taiteilija ei ehtinytkään uransa aikana osallistua kovin moniin
näyttelyihin. Hänen teoksiaan oli esillä Nuorten Näyttelyssä 1951,
Suomen Taiteilijain näyttelyissä 1953 ja 1960 sekä myöhemmin
Senioreitten näyttelyissä ja Kouvolan taidemuseon yhteisnäyttelyissä.
Ulkomailla hänen teoksiaan oli esillä kerran, Romanian Bukarestissa
vuonna 1953.
Suomen Taidegraafikot ry:n kokoelmassa häneltä on
peräti 60 teosta. Niistä varhaisimmat ovat kuivaneulatyöt Hesperian
puisto ja Sepänkatu 11 vuodelta 1948. Seuraavalta vuodelta kokoelmassa
on lukuisia puupiirroksia, muiden muassa Kaivopuisto, Kadun ihmiset,
Rue de Nevers sekä Pariisin katu. Valtaosa kokoelmassa olevista
teoksista on juuri 1940- ja 50-lukujen taiteesta, seuraavalta
vuosikymmeneltä kokoelmassa on vain kuusi teosta.
Lähteet:
Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=581
Viuhko, Ari
Hiljennyt kylä tuoksuu mereltä, ruusulta ja saunalta. Kunnallislehti 7/1997 (www).
www.kuntsari.fi/artikkelit/Heinakuu97/Haanniemi.html
