Helena Orava









Helena Marjatta Orava (11.6.1951)

Kaarinin ja Olavin esikoinen syntyi kesäkuussa 1951. Kaarin oli joutunut keskeyttämään opintonsa jo aikaisin keväällä, mutta suunnitteli jatkavansa niitä heti, kun vauva jo pärjäisi hoitajan kanssa. Muuramen mummulasta tulikin Helenalle tärkeä paikka, ja Ida-mummusta ja Väinö-papasta hänelle hyvin läheisiä.

Kun Helena oli pieni, vietti Ida-mummu paljon aikaa Jyväskylässä. Usein tyttö nukahti vaunuihin jo ennen kuin Kirkkopuistoon saakka päästiin.

Muuramessa vietettiin aikaa muutenkin; sukutilan maille rakennettu kesämökki oli koko perheelle rakas paikka. Olavi oli saanut sen valmiiksi samana kesänä, jona hän ja Kaarin menivät naimisiin. Mökin rannassa Helena oppi uimaan, ja kesäisin, kun serkutkin olivat mummulassa lomaa viettämässä, metsä oli leikkipaikoista paras.

Helena oppi lukemaan vähän ennen koulun alkamista, sadut ja tarinat kiehtoivat häntä jo pikkutyttönä. Lukemista ja näyttelemistä hän on rakastanut aina. Koululaisena hän kävi näytelmäkerhossa ja nykyisin usein äidin kanssa teatterissa näytelmiä katsomassa. Helena rakastaa myös musiikkia, pienempänä hän soitti vähän aikaa pianoa, mutta paljon enemmän hän pitää musiikin kuuntelusta ja haaveilusta. Perheeseen viime jouluna ostettu levysoitin on ahkerassa käytössä. Joskus, kun äiti ja isä eivät ole kotona, Helena tuo parhaan ystävättärensäkin kuuntelemaan levyjä. Silloin loikoillaan olohuoneen lattialla ja yritetään kuiskutella niin, ettei kaikkialla vaaniva ja irvistelevä Pekka pääse kuulemaan salaisuuksia. Beatles (Paul on söpöin) ja Johnny ovat ihanimpia. Helenan pienen huoneen seinät täyttyvät Suosikin keskiaukeaman julisteista.

Hän viettää huoneessaan paljon aikaa, lueskelee lehtiä ja runokirjoja, kirjoittaa pieneen vihkoonsa laulujen sanoja kolmella erivärisellä kynällä, haaveilee ja suunnittelee. Olisi ihanaa matkustaa ulkomailla! Perheen kanssa tehty Pariisin matka oli aivan uskomaton… Suuren kaupungin valot, romanttiset rannat ja kauniit vanhat rakennukset, tummasilmäiset pariisilaisnuorukaiset… Vaan miten huikeaa olisikaan matkustaa joskus ihan yksinään, tai jonkun ystävän kanssa! Helena pitää myös neulomisesta ja ompelemisesta, hän seuraa lehdistä kuinka näyttelijät ja laulajat pukeutuvat ja yrittää muokata kaavoista itselleen yhtä kauniita asuja. Hän tekee itse paljon vaatteita - villatakkeja, kesäpaitoja, minihameita… talvitakin kanssa tarvittiin kuitenkin äidinkin apua.

Nuoremmat sisarukset ovat Helenalle rakkaita; pikkuinen Aino varmaankin kaikista läheisin. Nyt, kun Aino jaksaa jo kuunnella satujen lukemista hetken aikaa ja osaa jo vähän touhutakin yhdessä, Helena jää usein hoitamaan pikkuista, jos äidillä ja isällä on illalla menoja. Pekan kanssa oli aikaisemmin mukava leikkiä, varsinkin kesämökillä ja mummulan metsissä, mutta vähän typerä ja lapsellinen Pekasta on nyt tullut. Lukee vain Aku Ankkoja ja höpöttää Batmanista, piirustaa avaruusraketteja ja jankuttaa tyhmistä pikkupoikien asioista.

Jo rippikoulun jälkeen isä ja äiti lupasivat, että Helena pääsee ulkomaanmaille, mikäli vain koulu sujuu yhtä mallikkaasti kuin tähän saakka. Koulussaan Norssissa eli Jyväskylän Normaalilyseossa Helena huomasi ilmoitustaululla ilmoituksen AFS vaihto-oppilastoiminnasta. AFS:n eli American Foundry Society:n perustivat ensimmäisen maailmansodan vapaaehtoiset ambulanssinkuljettajat edistämään rauhaa - ajatuksena ei enää koskaan sotia. Toimintamuodokseen he valitsivat vaihto-oppilastoiminnan. Rehtorin mielestä Helenan kannattaisi hakea tuota vaihto-oppilaspaikkaa, mutta ihan helposti lupaa ei kotoa saanut. Onneksi sitten rehtorin myötävaikutuksella ja Ida mummon tuella Helenalle lopulta lupa heltisi. Kovien karsintojen jälkeen vihdoin Helena sai tietää päässeensä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja vielä New Yorkiin. Varmaan yhtenä syynä valintaan oli, että eräs haastattelijoista harrasti taidetta ja hän innostui juttelemaan Helenan kanssa grafiikasta.

Helena haki vaihto-oppilaaksi syksyllä ja nyt vihdoin on tullut aika lähteä. Ihana sininen huone jää nyt tyhjilleen, mutta äiti arveli vievänsä ompelukoneensa huoneeseen. Varmaan koko perhettä ja kotia tulee vielä kova ikävä, mutta varmasti vuosi uudessa ympäristössä kuluu nopeasti. Isäntäperhe New Yorkissa vaikuttaa kovin mukavalta.



Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi