Aino
Elisabeth Orava (30.3.1964)
Perheen kuopus Aino syntyi maaliskuussa 1964. Pikkuinen iltatähti on
kokonaista kymmenen vuotta nuorempi kuin Pekka-veli ja kolmetoista
vuotta nuorempi kuin isosisko Helena. Asiasta ei sen enempää puhuta,
mutta pikkuisen pinnasängyn yläpuolelle on ripustettu kesäisen Pariisin
maisemia kuvaava taulu…
Koko perheen pikkumaskotti oppi kävelemään reilusti alle vuoden
ikäisenä, ja ensimmäisiä sanojakin alkoi jokelluksen seasta pian
erottaa. Isä Olavi on varma siitä, että tytön ensimmäinen sana oli isi,
mutta muillakin oma mielipiteensä.
Tomera pikkuneiti on utelias ja kova touhuamaan. Hänkin on jo ehtinyt
polskia Muuramen mummulan rannassa, ja läheisiksi ovat tulleet myös
Helsingin mummi ja vaari. Kun muut lapset olivat pieniä, olivat
Elisabeth-mummi ja vaari Johan vielä töissään ja harrastuksissaan,
omissa ympyröissään niin kiinni, etteivät voineet tuosta vain lähteä
kovin usein kauas Keski-Suomeen, mutta nyt aikaa on enemmän. Se aika on
mukava käyttää pienen prinsessan hellimiseen.
Helena jaksaa usein lukea Ainolle satuja ja tarinoita, ja äiti ja isä
voivat turvallisin mielin jättää pienimmäisen isosiskon hoiviin, jos
heillä on iltaisin menoa. Ainokin viihtyy siskonsa ja veljensä
seurassa. Talvella, kun perhe vietti yhteistä viikonloppua mökillä,
Pekka veti pikkusiskoa pulkassa koko pitkän päivän, ja pikkuisen nauru
kaikui aina mummulaan saakka. Ainon rakkain lelu on äidin ompelema
nallekarhu, jolle on virkattu nuttukin. Sitä ei ole rakkaimpana
unikaverina syrjäyttänyt yksikään kymmenistä nalleista ja nukeista,
joita pikkuisen lahjapaketeista on syntymäpäivänä ja jouluna Oravien
perheeseen pujahtanut.
