Pekka Orava










Pekka Armas Orava (13.1.1954)



Kun Pekka syntyi tammikuussa 1954, oli perheen elämä Jyväskylässä jo asettunut turvallisiin uomiin. Äiti Kaarin oli ehtinyt saada luokanopettajan opintonsa päätökseen, ja isä Olavilla oli ollut vakituinen virka Säästöpankissa jo kuusi vuotta. Hänestä oli tullut oikein luottotyöntekijä, ahkera ja pidetty, kaikkien arvostama. Pojan syntymästä muistivat onnitella kaikki, ihan pankin johtoporrasta myöten. Oravien koti täyttyi onnittelijoista ja vaaleansinisistä onnittelukorteista.

Ylpeä isosisko otti pikkutulokkaan hoiviinsa ja sisaruksista tuli toisilleen hyvin läheiset. Kun äiti pääsi töihin, perheeseen otettiin lastenhoitajaksi Olavin pikkusisko Annikki. Ida-mummu, joka oli Helenaa pari vuotta hoitanut, ei jaksanut enää kahden pienen kanssa. Pekka ja Helena olivat kuitenkin monesti viikonloppukylässä Muuramen mummulassa. Väinö-papan mukana Pekka oppi kulkemaan metsällä, seuraamaan ja tarkkailemaan lintuja ja muita pikkueläimiä. Vähän metsän pimeys aina pelotti, mutta iltapimeän aaveet hiipuivat, kun kirkkaassa päivänvalossa pääsi papan kanssa kulkemaan ja tarinoita kuulemaan. Joskus, kesälomilla, oli isäkin mukana. Miten hienoa olikaan olla ihan vain miesten kesken metsällä! Kyllä siinä metsänelävät ihmettelivät, kun maa vain tömisi askelten alla! Monesti kesälomilla kalastettiinkin, isän kanssa oli mukava istua ongella ja ihmetellä, miten paljon isä eläimistä ja kaikesta tiesikään.

Koulussa Pekka on aina pitänyt eniten biologiasta ja matematiikasta; isäkin oli aina muistanut kertoa, miten tärkeä taito se laskutaito on. Ihan yhtä etevä ei Pekka tainnut olla kuin isä oli pikkupoikana ollut, mutta terävä poika kuitenkin. Liikuntatunnitkin olivat mukavia, yleisurheilu ja pallopelit, varsinkin pesäpallo jota Pekka harrastaa ihan urheiluseurassa, ja talvisaikaan tietenkin hiihto. Muuramen mummulassa ja mökin ympärillä oli tilaa hiihdelläkin, ja serkkujen kanssa sai kunnon mäenlaskukisat aikaan. Toisella luokalla Pekka tuli kolmanneksi koulun hiihtokilpailuissa, mistä kukaan ei kovasti yllättynyt. Vanhemmat olivat iloisia ja ylpeitä, ja poika itse oikein säteili tyytyväisyyttään.

Parin vuoden takainen Pariisin matka oli Pekalle hieno kokemus; äiti ja isä olivat monesti haaveilleet miten hienoa olisi käydä porukalla ihmettelemässä kaupunkia, joka muutamassakin perheen seinällä olevassa taulussa komeili. Pekan mielestä hienointa oli Eiffel-torni, hissimatka ylös oli huikean jännittävä, ja kun huimaus vähän hellitti, oli mahtavaa katsella alas tornista isän kanssa. Mahtavinta koko reissussa oli kuitenkin lentokone, siivet jotka kääntyilivät kapteenin käskystä, ja ilmakuopat, jotka vähän pelottivat, vaikka eihän sitä voinut myöntää.

Pekka on kova poika lukemaan, Aku Ankkoja. Iltaisin Pekka istuskelee olohuoneessa sohvannurkassa, vieressään iso pino voileipiä ja yhtä iso pino Akuja. Huoneessakin on Ankkalinnan väkeä, ja tietysti kuvia Batmanista, sankareista suurimmasta. Jos Pekka olisi vähän nuorempi, pyytäisi hän äitiä tekemään leikkejä varten Batman-viitan, mutta ei nyt sentään enää... Oikeastaan Pekka ei ole ihan varma, kumpi on suurempi sankari, astronautti vai Batman.





Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi