Kaarin Sofia
orava (o.s. Nyström) (10.9.1928)
Kaarin
syntyi syyskuussa 1928 Johan ja Elisabeth Nyströmin kolmanneksi
lapseksi. Perheessä oli entuudestaan kaksi tytärtä, Martha ja
Kristiina. Nyströmit asuivat Ullanlinnassa Laivanvarustajankadulla,
aivan lähellä satamaa ja kaunista Kaivopuistoa. Isä Johan työskenteli
omistamassaan vaatetehtaassa ja Elisabeth oli kotirouva.
Sekä
Johanin että Elisabethin suku oli suomenruotsalaista, joten kotona
puhuttiin ruotsia. Elisabethin suvussa oli sekä taiteilijoita että
taiteen keräilijöitä. Läheisimmissä väleissä Elisabeth oli veljeensä
Emiliin, vaikka tämä asuikin Turussa saakka. Emiliä pyydettiin Kaarinin
kummisedäksi ja hän suostui ylpeänä tehtävään. Hän oli intohimoinen
taidegrafiikan keräilijä, ja olisi itsekin halunnut taiteilijaksi jos
vain lahjat olisivat sen sallineet. Hän kuoli auto-onnettomuudessa
kesällä 1939 ja testamenttasi suuren osan kokoelmistaan rakkaalle
kummitytölleen.
Kaarin oli lapsena iloinen ja hyvin vilkas.
Kaarin piti paljon piirtämisestä ja maalaamisesta, ja ompeli jo
pikkutyttönä nukeilleen vaatteita kangastilkuista. Siskot olivat
hänelle hyvin läheisiä, tytöt leikkivät paljon kolmistaan ja
lukemaankin Kaarin oppi osittain siskojensa avustuksella. Usein Kaarin
keksi ja kirjoitti pieniä näytelmiä, joita hän siskoineen esitti muulle
perheelle - tai ainakin lastenhoitajalle, jos isä oli töissä ja äiti
omissa menoissaan.
Perheen lastenhoitajana pysyi samana koko
Kaarinin lapsuuden ajan. Amanda tutustutti tytön teatteriin, sillä hän
ompeli lisätyönä teatterille puvustuksia ja otti joskus Kaarinin
mukaansa teatterilla käydessään. Sieltä Kaarinin innostus
pikkunäytelmiinkin taisi olla peräisin. Elisabethin pyynnöstä Amanda
puhui lapsille suomea, jotta nämä oppivat kielen vaivatta. Kaarin
tykkäsi myös kuunnella Markus-sedän lastentunti -ohjelmaa sillä
suomenkieli kuulosti pienen tytön korviin hauskalta. Tuttu tervehdys
”Päivää pienet ystäväiseni, päivää” oli Kaarinin suosikki.
Vanhemmat,
ja varsinkin Elisabeth piti koulutusta hyvin tärkeänä Hänen mielestään
suomalaista koulujärjestelmää tuli alati kehittää kansan
sivistämiseksi, ja hän itse osallistui useiden hyväntekeväisyys- ja
sivistysjärjestöjen toimintaan. Kaarin kävi äitinsä vaatimuksesta
suomenkielistä kansa- ja keskikoulua. Kieli ei tuottanut hänelle
vaikeuksia, mutta kuriin tottuminen oli vilkkaalle tytölle vaikeampaa.
Hän oli kuitenkin teräväpäinen ja nokkela, ei koulu hänelle vaikeaa
ollut, kun alkuun pääsi.
Vuonna 1939 puhjennut sota varjosti
Kaarinin nuoruusvuosia. Samana kesänä tapahtunut kummisedän kuolema
painoi mieltä, ja viimeistään murheelliset sotavuodet muuttivat
valoisan lapsenmaailman kertaheitolla ankarammaksi aikuisten
maailmaksi. Kotona sodasta ja sotilaiden uhrautumisesta puhuttiin
paljon, ja Kaarin osallistui ylpeänä myös pikkulottien toimintaan.
Vaikka pelko oli suuri, Nyströmien koti säilyi pommituksista huolimatta
ehjänä.
Kaarin pääsi lukioon vuonna 1945 ja valmistui
ylioppilaaksi 1948. Saman vuoden syksyllä Kaarin muutti Jyväskylään
aloittaakseen kansakoulunopettajan opinnot Kasvatusopillisessa
korkeakoulussa. Kaarin oli saanut lahjaksi äidiltään ja sukulaisiltaan
muutamia taidegrafiikan teoksia jo lapsena ja nuoruusvuosinaan.
Lahjojen lisäksi tärkeitä olivat tietysti myös kummisedältä perityt
teokset. Jyväskylään muuttaessaan Kaarinilla oli mukanaan vain
matkalaukullinen vaatteita sekä nämä tärkeät taulut. Olo oli
yksinäinen, mutta myös tarmokas ja toiveikas.
Heti seuraavana
kesänä Kaarin tapasi tanssilavalla Olavin, komean ja reippaan
keskisuomalaisen nuorukaisen. He rakastuivat ensisilmäyksellä. Jo
seuraavana kesänä juhlittiin häitä Olavin vanhempien maatilalla
Muuramessa. Kaarin oli pikkutytöstä saakka toivonut saavansa joskus
lahjaksi muutaman hienon teoksen äitinsä taidekokoelmista, toive
toteutui häälahjan muodossa.
Opinnot keskeytyivät esikoisen
syntymän vuoksi, mutta kun anoppi saapui Muuramesta Helenaa hoitamaan,
saattoi Kaarin hoitaa opintonsa loppuun ennen Pekan syntymää. Sen
jälkeen hän saikin työpaikan Rajakadun Keskuskansakoulusta.