Arvo Olavi Orava
(2.8.1924)
”Missä lainehet Laatokan rannoilla pauhaa,
missä välkkyvät lampien kirkkahat veet,
missä tuoksuvat tuomet kumpujen rauhaa
ja helisee kaihojen kanteleet
siel on rakkahin maa,
siel on kallehin maa.
sinne muistossa aina saan taivaltaa”
- A. Nurminen
Olavi
syntyi loppukesästä 1924 Sortavalan maalaiskunnassa Vakkolahden
kylässä. Hän oli maatalon kasvatti; vanhemmat Väinö ja Ida (o.s.
Tuokko) hoitivat pienehköä tilaa Laatokan Karjalan kumpuilevissa
maisemissa. Olavilla on seitsemän sisarusta, isoveljet Armas ja Veikko,
isosisko Martta ja pikkusisarukset Aino, Helmi sekä perheen kuopukset,
kaksoset Annikki ja Onni. Elämää ei maatalosta puuttunut!
Maalaistaustansa takia Olavi ei olekaan koskaan lakannut arvostamasta
luontoa ja sen monimuotoisuutta.
Olavi kävi Kymölän kansakoulua,
jonka Elisabeth ja Herman Hallonblad olivat perustaneet rouvan
lahjoittamalle maatilalle. Hän oli etevä koulussa, ja varsinkin
matematiikassa hän loisti jo kansakouluaikana. Hänet päätettiinkin
laittaa jatkamaan opiskelua keskikouluun.
Sota syttyi vuonna
1939. Talvisodan ajaksi perhe joutui evakkoon. Esikoinen Armas kaatui
heti joulukuussa vanhempien synnyinseudulla Metsäpirtissä käydyissä
taisteluissa. Rauhan ajaksi perhe palasi Sortavalan seudulle, mutta
pian oli edessä uusi evakkotie. Olavi ja Veikko joutuivat rintamalle
jatkosodassa, mutta selvisivät kumpikin ilman pahempia kolhuja. Oravan
perhe asettui asumaan Muurameen, jonne Sortavalan maalaiskunnan väkeä
paljon asutettiin. Väinö ja Ida saivat viljeltäväkseen maatilan ja
hiljalleen elämä alkoi rakentua uusiin uomiin uudella paikkakunnalla.
Sotavuodet
vaativat raskaat veronsa, sillä myös Aino-sisko kuoli keuhkokuumeeseen.
Jäljelle jääneet sisarukset pysyivät aina toisilleen läheisinä,
siitäkin huolimatta että sekä Helmi että Onni muuttivat myöhemmin
Ruotsiin töiden perässä.
Sotien jälkeen Olavi muutti suureen
kaupunkiin Helsinkiin, jossa opinnot jatkuivat numeroiden parissa
Helsingin Kauppakorkeakoulussa vuosina 1944–1947. Olavi oli
kiinnostunut pankkitoiminnasta, joten hän keskitti opintonsa kauppa- ja
pankkiosastolle. Opiskelujen jälkeen Olavi palasi lähelle perhettään ja
asettui Jyväskylään. Hän oli suorittanut opintonsa mallikkaasti, joten
hän sai myös kesätöitä Säästöpankista, jossa osaavia miehiä
arvostettiin. Olavin kesätyöpaikka muuttui nopeasti vakinaiseksi
viraksi ja hänellä oli edessään turvattu tulevaisuus pankkialalla.
Samana
kesänä, jona Olavi muutti takaisin Jyväskylään, hän päätti lähteä
ystäviensä kanssa viettämään kesäistä lauantai-iltaa Kuikan
tanssilavalle. Siellä hän tapasi viehättävän Kaarinin, jonka kanssa hän
tanssi koko illan. Olavi rakastui ensi silmäyksellä. Hän pyysi Kaarinia
seuraavana lauantaina kanssaan teatteriin, ja sen illan jälkeen he
olivat erottamattomat. Rakkaus syveni nopeasti ja vaikka Kaarinilla oli
vielä opinnot kesken, he avioituivat kesällä 1950.
Jo seuraavana
vuonna Olavin ja Kaarinin maailma mullistui jälleen, kun heidän
esikoisensa Helena syntyi. Olavin Ida-äiti oli suuri apu
lastenhoidossa, sillä Kaarin jatkoi opettajan opintojaan Helenan
syntymän jälkeen. Pekan syntymän jälkeen Kaarin aloitti työt, jolloin
Olavin nuorin sisko Annikki tuli perheeseen lastenhoitajaksi. Myöhemmin
perheeseen syntyi vielä Olavin sisaren mukaan nimetty pikku-Aino.
Vuonna 1962 Olavi sai pankista kamreerin viran. Kiireisen
työelämän vastapainoksi Olavi viettää vapaa-aikaansa kesämökkeillen ja
luonnossa liikkuen. Olavin vanhempien maille Muurameen rakennettu
kesämökki on koko perheelle rakas paikka. Siellä voi kalastaa,
metsästää, ja vain nauttia luonnon rauhasta. Olavi harrastaa myös
yleisurheilua, milloin aikaa on. Innokkaana penkkiurheilijana hän myös
seuraa televisiosta urheilun arvokisoja. Myös ralliautoilulla on paikka
hän sydämessään, ja autoilulla muutenkin. Omasta autostaankin hän pitää
ylpeänä hyvää huolta.
Viime vuosina Oravan perhe on tehnyt myös
muutamia ulkomaanmatkoja. Niistä ikimuistoisin oli matka Pariisiin
neljä vuotta sitten, kesällä 1963. Perhe kävi Eiffel-tornin huipulla,
ja erityisesti lapset olivat aivan innoissaan seikkailusta. Innokkaina
taiteen harrastajina Olavi ja Kaarin kiertelivät myös taidenäyttelyitä
ja tutustuivat muutenkin kaupungin kulttuurielämään. Taidenäyttelyitä
he kiertelivät myös Suomessa; Kaarinin innostamana Olavikin oli oppinut
pitämään grafiikan keräilystä kotia koristamaan. Yksi
mieleenpainuvimmista näyttelyistä oli Suomen Taidegraafikkojen
30-vuotisjuhlanäyttely Helsingissä kevättalvella 1962. Sieltä myös
löytyi paljon uusia suosikkeja, joita uudessa virassa oli mukava
katsella tietäen, että Kaarinin iloksi niitä oli mahdollista hankkiakin.
Vaikka
Olavi on työnsä tähden kiireinen mies, hänelle on tärkeää viettää
mahdollisimman paljon aikaa perheensä kanssa. Etenkin poikaansa Pekkaan
hänellä on läheiset välit. Hän on opettanut Pekkaa puutöissä ja muissa
miesten hommissa, ja vienyt poikaa myös kalaan ja hirvimetsälle.
Tyttäriinsä Olavilla on isällisen suojeleva ote. Helenan rippikoulu on
Olaville vähän vaikea pala, sillä hän on ymmärtänyt tyttärensä
aikuistuvan nopeaa vauhtia.
