Väinö Hervo (1894–1974)
Taidemaalari, taidegraafikko, opettaja
Teos
Karjalaissyntyinen
Väinö Hervo hankki perusteelliset taideopinnot Taideteollisessa
keskuskoulussa ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina
1914–1921. Ensimmäistä kertaa hänen teoksiaan oli esillä vuonna 1920 ja
siitä pitäen hänet tunnettiin ahkerana näyttelyiden kiertäjänä. Jo
samana vuonna Hervo palkittiin perinteisessä dukaattikilpailussa.
Valtion taidekilpailussa hänet palkittiin vuonna 1931 ja Pro Finlandia
on vuodelta 1960. Taidegraafikon uransa lisäksi Väinö Hervolla oli
suuri vaikutus suomalaiseen grafiikkaan nuorempien graafikkopolvien
opettajana; hän työskenteli Taideteollisessa keskuskoulussa opettajana
1932–1964.
Väinö Johannes Hervo oli syntyjään karjalainen,
Laatokan koillisrannalta Impilahdelta kotoisin. Hänen vanhempansa
Serafiina (o.s. Laaksonen) ja Antti Henriksson elivät perheenpään
rautasorvaajan palkalla.
Taideopintonsa
Väinö aloitti Taideteollisessa keskuskoulussa 1914–16 ja jatkoi niitä
Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1917–1921. Opiskelujen
ollessa vielä kesken hän osallistui jo Suomen Taiteilijain
näyttelyihin, ensimmäistä kertaa Helsingissä Ateneumissa 1920.
Ensinäyttelystä alkoi Hervon varsinainen
taiteilijantyö.
Samana vuonna hän sai ensimmäisen palkinnon perinteisessä
dukaattikilpailussa. Myöhemminkin hänen teoksiaan palkittiin useissa
eri yhteyksissä, muun muassa valtion taidekilpailussa 1931. Pro
Finlandialla hänet palkittiin 1960.
Väinö
Hervo oli naimisissa Lyyli Hervon (o.s. Lehtoranta) kanssa. Myös vaimo
tuli tunnetuksi taitavana taidemaalarina ja -graafikkona ja pariskunnan
poika Erkki Hervokin niitti myöhemmin mainetta puupiirtäjänä.
Taiteellisen perheen kodin kirjahyllyn vanhat taidekirjat olivat
Erkki-pojalle todellisia aarteita. Jo pojan kouluaikana Väinö-isä
opetti tälle puupiirrosten alkeita.
Väinö
Hervo osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin ahkerasti koko
1920–1940 -luvun ja hänen taidettaan oli esillä myös ulkomaisissa
näyttelyissä, muiden muassa Tukholmassa ja Oslossa 1929 sekä Virossa,
Alankomaissa ja Belgiassa 1931. Niihin aikoihin hän aloitti myös
opettamisen Taideteollisessa Keskuskoulussa. Siitä tuli hänelle
melkoinen elämäntyö; hän toimi opettajana yli kolmenkymmenen vuoden
ajan vuosina 1932–1964.
Valtaosa
Väinö Hervon grafiikasta on henkilökuvia. Hän käytti taitavasti monia
eri tekniikoita. Suomen Taidegraafikoiden kokoelmassa on neljä hänen
grafiikan vedostaan 40-luvun lopusta. Nekin ovat kaikki tekniikaltaan
erilaisia: Tanssijatar (1948) on pehmeäpohja, Helsingin satamasta
(1947) kivipiirros, Silta (1947) viivasyövytys ja Aterialla (1947)
kuivaneula-tekniikalla tehty.
Hervo teki
taiteilijanuransa aikana myös muutamia julkisia taideteoksia:
alttaritaulut Tampereen Harjun rukoushuoneelle ja Orimattilan Kuivannon
kappeliin ovat hänen käsialaansa. Hänet palkittiin myös Kivelän
sairaalan seinämaalauskilpailussa, vaikka hän ei seinää päässytkään
maalaamaan. Hänen tuotantoaan on lähes kaikkien suurimpien museoidemme
kokoelmissa.
Lähteet:
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=359
Lehtileike: H.S. 16.4.1964
Taiteilija Väinö hervo 70-vuotias.
Lehtileike: H.S. 10.5.1974
Peltola, Leena
Grafiikan nousukausi 1945–1970.
Teoksessa Suomen taide 6. Otava 1990.
