Tapio Haili (1927–1986)
Taidemaalari, taidegraafikko
Teos 2
Teos 1
”Taidetta ei voi opettaa. Voimme opettaa vain tekniikkaa, minkä avulla oppilas saa toivottavasti näkemyksensä esille -
- - Taide tulee tekijänsä sisältä. Sen esille tuominen vaatii taitoa –
ja taitoa ei saavuteta koskaan ilman jatkuvaa työtä ja ponnistelua.
Taiteilija ei ole koskaan valmis.”
”Taidemaalari
ja -graafikko Tapio Haili oli karjalainen, joka rakasti värejä. Hän oli
käsityöläinen, joka jakoi tietojaan ja antoi taidoistaan pyyteettömästi
muille ”
Artikkelissa siteerataan Hyvinkään kuvataidesihteeri Pirjo
Hämäläinen-Forslundia. Maalaaminen oli Tapio Hailille hyvin
lähellä sydäntä, mutta hänen sanottiin löytäneen itsensä parhaiten
värigrafiikan parissa. ”Jo varhaisessa vaiheessa oli havaittavissa
ilmeinen pyrkimys värien puhtauteen ja aiheen herkkään ilmaisuun ja
sisäiseen intuitioon yhtyneenä.” Tunnusomaisinta Hailille oli värien
ehdoton harmonisuus ja huolellisen tasapainoinen sommittelu.
Taiteilijan uransa ohella Tapio Haili toimikin vuosikausia grafiikan
opettajana, sekä Hyvinkään Taidekoulussa että omassa ateljeessaan,
jonka ovet olivat oppia kaipaaville aina avoinna. Taiteilijan
vapaa-ajan vietosta taas kielivät ateljeekirjasto, olohuoneen suuri
kirjakaappi – sekä judomatto keskellä ateljeen lattiaa.
Tapio
Pellervo Haili syntyi maaliskuussa 1927 Heinjoella
maanviljelijäperheeseen. Hänen vanhempansa olivat Adam Haili ja Siiri
(o.s. Pekkarinen). Perheen isä toimi myös kattilaseppänä.
Perhe joutui lähtemään evakkoon Tapion ollessa
vielä pikkupoika; Heinjoelta evakkotie vei Jyväskylään, Kuopioon ja
takaisin Karjalaan. Toinen evakkomatka jäi myös lopulliseksi ja perhe
asettui Hyvinkäälle.
Taiteilija
itse muistaa piirtäneensä aina, siitä asti kun kynä lapsen kädessä
pysyi. Kuvataiteen perintö juontui isän suvusta, äidin suvussa taas oli
kirjallisia taipumuksia.
Ennen
taideopintoihin lähtöään Tapio teki puutarhurin hommia. ”Ei sekään
hassumpi ammatti olisi ollut”, hän naurahti myöhemmin
lehtihaastattelussa ”Satuin vaan saamaan auringonpistoksen ja niin se
homma jäi.”
Taideopintonsa hän aloitti Vapaassa Taidekoulussa
1949–50. Opinnot jatkuivat Suomen Taideakatemian koulussa neljän vuoden
ajan ja sen jälkeen olivat vuorossa Aukusti Tuhkan grafiikan kurssit.
Lahjakkaana
oppilaana Haili sai kaikki mahdolliset stipendit, jotka myös
mahdollistivat opinto- ja maalausmatkan ulkomaille. Vuosien varrella
hän ehtikin matkustaa paljon; lehtihaastattelussa elokuussa 1962 hänen
kerrottiin jo tehneen 9 ulkomaanmatkaa ja käyneen 22 eri maassa. Niistä
rakkaimmat olivat Espanja, Ranska ja Italia, jota taiteilija itse piti
kaikkein keskeisimpänä taiteen kehtona.
Haastattelun
aikaan Haili oli naimisissa Irja Patjaksen kanssa ja lehtijutussa
kehuttiin, miten verraton apu puoliso taiteilijalle olikaan. Taitavaksi
ja tarmokkaaksi kehuttu perheenemäntä hoiti arkiset käytännön asiat
miehensä puolesta ja auttoi tätä omistautumaan taiteelliseen työhönsä.
Perheessä oli tuolloin myös jo tytär Tarja (1958). Myöhemmin Haili
solmi toisen avioliiton Sinikka Männistön kanssa.
Aukusti
Tuhkan oppilaana Haili oli kaikkiaan kahdeksan vuotta. Tekniikat hän
oppi helposti. ”Innostuin tekniikasta jo aikoinaan isäni pajassa. Kun
sitten Tuhka opetti jonkin grafiikan tekotavan, sitä ei tarvinnut
minulle toista kertaa selostaa”, taiteilija muisteli haastattelussa
vuonna 1985. Haililla itsellään oli vuosien varrella satoja oppilaita
ja hänen periaatteenaan oli siirtää eteenpäin tietonsa ja taitonsa.
”Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen kysyin Tuhkalta, mitä olen hänelle
velkaa. Tuhka määräsi palkkiokseen, että siirtäisin tietoni eteenpäin.
Niin olen vuosien aikana tehnytkin.”
Oppilaita hänellä kävi vielä
vuonna 1986 jatko-opin toivossa. Ketään ei taiteilija kääntänyt ovelta
pois ja oppia haluava sai aina neuvot ilmaiseksi. ”Tämä ammatti on
jatkuvaa opiskelua, se asenne on oikea”, taiteilija totesi.
Hänellä
oli kokemusta opettajan työstä myös viran puolesta; hän opetti
grafiikkaa Hyvinkään taidekoulussa vuosina 1976–1982, viimeiset kolme
vuotta koulun rehtorina.
Ensimmäisen
näyttelynsä Haili piti Helsingissä vuonna 1952. Sen jälkeen hän
osallistui lukuisiin kotimaisiin näyttelyihin ja esiintyi myös
ulkomailla monissa yhteisnäyttelyissä. Yksityisnäyttelyjäkin hän piti,
muiden muassa Länsi-Saksassa, Yhdysvalloissa sekä Australiassa.
Lähteet:
Anttonen, Erkki
Taidegrafiikka 1895-1950.
Teoksessa Ars. Suomen Taide 6.1990.
Ei taiteilija kummajainen ole.
H.S. 19.6.1986.
Kari, Urpo
Tapio Hailin ateljeessa. Tauluja, oppilaita ja – judomatto.
Hyvinkään sanomat 23.11.1967.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=284
Liikkuva karjalainen, joka rakasti värejä
H.S. 10.10.1986.
Taiteilija ja hänen maailmansa. Tapio Hailia tapaamassa.
Hyvinkään Sanomat 18..1962.
Tanskanen, Kari
”Täällä näkevät, riittääkö sisu jatkamaan taiteen saralla”
Hyvinkään Sanomat 27.5.1980.
