Taiteilijat









Taisto Toivonen (1921–)
Taidegraafikko, taidemaalari, palomies
Teos

Taisto Toivonen on tunnettu lähinnä taidemaalarina, mutta 1960-luvun puolivälistä alkaen hän keskittyi myös taidegrafiikkaan. Toivosen taiteellinen tuotanto on laaja, ja erityisesti tämä koskee hänen grafiikkaansa, puupiirrosten määrää. Ihminen on hänen taiteessaan ehdoton keskipiste, maiseman kuvaamiselle ei useinkaan jää paljoa tilaa. Tuotannosta löytyy vain muutamia teoksia, joissa ihmisiä ei ole läsnä. ”Ihmiseen pääsee syventymään paljon helpommin kuin maisemaan. Ihmiseen saa kontaktin, hänestä saa esiin ulottuvuuksia ja syvyyttä, monia kerroksia ja monenlaisia piirteitä”, taiteilija itse on perustellut. Hänet muistetaan useista palokunta-aiheisista teoksistaan, mutta ehkä kaikkein tunnetuimpia ovat hänen puupiirroksensa vaivaisukoista.

Taisto Johannes syntyi helmikuussa 1921 Tyrväällä. Hänen vanhempansa olivat Elsa (o.s. Tuikkanen) ja sahanasettaja Yrjö Toivonen. Vaikka taide Taistoa pienestä saakka kiinnosti, hän ehti nuorukaisena tehdä työtä useissa eri ammateissa ennen taidekouluun pääsyään. ”Rautateillä toimiessani minua kiinnostivat erityisesti vanhat höyryveturit ja veturitallit”, taiteilija on lehtihaastattelussa kertonut, ”Rautateillä kiinnostuin koneista, mutta trikootehtaan värjäämössä innostuin työstä ja työntekijöistä. Taideakatemian kouluun pääsyni – taiteilijan ura oli muista ammateista huolimatta aina ollut johdonmukainen tavoitteeni – sattui aikaan, jolloin työskentelin värjäämössä. Työtoverit tiesivät minut varattomaksi, ja spontaanisti he keräsivät minulle keskuudestaan rahasumman jotta pääsisin opiskelun alkuun.”

Näillä varoilla Taisto pääsi lopulta aloittamaan taideopintonsa Suomen Taideakatemian koulussa vuonna 1949. Hän opiskeli siellä yhteensä kolmen vuoden ajan Aukusti Tuhkan opissa.

Opintojen jälkeen Toivonen ryhtyi palomieheksi. ”Karu totuus on se, että harva kuvataiteilija Suomessa elää varsinaisesta ammatistaan puhumattakaan siitä että hän kykenisi taiteilijantyöllään elättämään perheensä”, hän kommentoi haastattelussa. Hän oli solminut avioliiton vuonna 1946 Irma Niemisen kanssa ja perheessä oli jo tytär Tuire. Perheen kuopus Tiina syntyi kymmenen vuotta myöhemmin. Sotavuosien jälkeen taiteilijan kuvat menivät kyllä kaupaksi, mutta summat, joita ihmiset pystyivät niistä maksamaan, olivat mitättömiä. Toinen leipätyö oli välttämättömyys.

Aivan taiteilijanuransa alkuaikoina Toivonen maalasi runsaasti, mutta hiljalleen puupiirros valtasi mielenkiinnon kokonaan. Opettaja Aukusti Tuhka oli nuorta taitelijaa tähän suuntaan patistanut, ja ”kiltti ja kuuliainen kun olen, niin graafikkohan minusta tuli”, taiteilija tuumasi. ”Sitä paitsi puun veistäminen tuntuu sopivan minun pirtaani. Siksi kai aikoinaan muutinkin keskikaupungilta Teiskon metsiin.”

Taisto Toivosen teoksia oli ensimmäistä kertaa näytteillä Tampereella vuonna 1948, minkä jälkeen hän osallistui ahkerasti muiden muassa Suomen Taiteilijain näyttelyihin sekä Suomen taidegraafikoiden näyttelyihin.

Yksi taiteilijanuran käännekohtia oli yksityisnäyttely Galleria Pinxissä vuonna 1966. Näyttelyssä oli esillä seitsemäntoista grafiikan lehteä ja kymmenkunta piirustusta. ”Toivonen osoittaa omaavansa jo melkoisen varman tekniikan”, Helsingin Sanomissa arvioitiin, ”Hänellä on taiteellista näkemystä, abstraktiset työt ovat taitavasti käsitellyt, niistä hahmottuu kuvioita, joissa puuleikkauksen ominaisuudet on saatu hallitusti esille.” Taide-lehden näyttelykatsauksen kirjoittajalle Heikki Alitalolle puolestaan olivat jääneet mieleen laajan kokoelman mielenkiintoiset kokeilut: ”- - - kokoelmalle antoi vaihtuvaa poljentoa tavallista kookkaampien kappaleiden osuus. Värin ja muodon toisiaan kosketteleva suhde oli näkyvissä, mutta myös mielenkiintoisten jännitesuhteiden kokeilu jäi mieleen.”

Taiteen tekemiseen Toivonen pääsi keskittymään kunnolla vasta eläkepäivinään. ”Kahden herran palvelijan ongelma oli se, että palomiehenä ollessani ajattelin kuvantekemistä ja kuvia puurtaessani tuumailin palomiehen tehtäviä. Kummastakin työstä tietenkin tuli jotakin ja erityisesti palomiehen työstä, muutenhan olisin saanut hätäisen lähdön koko palokunnasta”.

Paavola 1978. (Oma markka 1/1978).  Eläkepäivinään taiteilija jatkoi uutteraa näyttelyiden kiertämistä ja osallistui muiden muassa Kuvataiteilijasenioreiden näyttelyihin. Valtion taiteilijaeläke hänelle myönnettiin vuonna 1983.






Lähteet:

Alitalo, Heikki
Näyttelykatsaus
Taide-lehti 2/1966.

Grafiikalla aloitetaan
nimimerkki T. R-nen
H.S. 13.1.1966

Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1500

Paavola, Pekka
Teisko on maisemankääntäjän kylä
Oma Markka 1/1978.


Kuva:

Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi