Taiteilijat









Reino Harsti (1900–1979)
Taidegraafikko, taidemaalari, grafiikan opettaja
Teos 1
Teos 2
Teos 3
Teos 4



Reino Harsti oli yksi maamme keskeisistä metalligraafikoista erityisesti maailmansotien välisenä aikana. Hän aloitti grafiikan tekemisen 1920-luvun alussa ja teki viimeiset teoksensa 1970-luvun jälkipuolella. Kaiken kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää yli 170 teosta. Harsti toimi pitkään Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun ja Taideteollisuuskeskuskoulun grafiikan opettajana, joten hänellä on ollut tärkeä merkitys myös toisen maailmansodan jälkeen uransa luoneen graafikkopolven kouluttajana.

Reino Aksel Henriksson syntyi tammikuussa 1900 Uudessakaupungissa Alina (o.s. Jansson) ja merikapteeni Aksel Henrikssonin perheeseen. Suomalaiset graafikot saivat yleensä peruskoulutuksensa taiteeseen joko Helsingin, Turun ja Viipurin piirustuskoulussa tai Taideteollisuuskeskuskoulussa, mutta Reino aloitti taideopintonsa Italiassa, Firenzen taideakatemiassa vuonna 1921. Samaan aikaan hän myös vaihtoi sukunimensä Harstiksi. Seuraavien vuosien aikana hän opiskeli taidetta myös Wienissä ja Münchenissä.

Ensimmäisen grafiikanlehtensä nuori taiteilijanalku teki jo Firenzessä professori Carlo Cainellin oppilaana ollessaan. Harstin 1920-luvun grafiikka sisältääkin paljon kaupunkinäkymiä opiskeluaikana nähdyistä Italiassa, Saksassa ja Itävallassa seuduista. Näille vuosikymmenen alkupuolen töille on tyypillistä, että ääriviivat on tyylitelty hieman kulmikkaasti ja töissä on lyhyitä, eri suuntiin kulkevia varjostusviivastoja. Vuosikymmenen loppupuolen työt taas ovat lähempänä perinteistä realismia.

1930-luvun puoliväliin saakka grafiikka pysyi kuitenkin Harstilla toisarvoisella sijalla; se oli vain harrastus, ja maalaaminen hänen päätyötään. Vasta kun hänet valittiin grafiikan opettajaksi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun ja Taideteollisuuskeskuskouluun vuonna 1936, hän joutui erikoistumaan taidegrafiikkaan. Opettajan viran ehdoksi oli asetettu yhden lukukauden opiskelu Tukholman kuninkaallisen taideakatemian grafiikan osastolla, ja Harsti matkustikin saman vuoden keväänä Tukholmaan ja opiskeli grafiikkaa Emil Johanson-Thorin ja Harald Sallbergin oppilaana.

Opettajana Harsti toimi neljäntoista vuoden ajan ja keskittyi lähinnä oppilaiden teknisen valmiuden ja maun kehittämiseen – vaikuttamatta oppilaiden taiteelliseen ilmaisuvapauteen. Samalla hän yritti kannustaa varsinkin niitä oppilaita, joiden hän huomasi olevan tavallista kiinnostuneempia grafiikan tekemisestä.
 Anttonen 2004, www.  Myöhemmin on arvioitu, että juuri hänen ansiostaan Suomen grafiikan taso nousi 40-luvulta alkaen niin voimallisesti.

Harstin omissa töissä näkyi selvästi hänen ruotsalaisten opettajiensa, varsinkin Harald Sallbergin vaikutus. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hänen ilmaisutapansa muuttui ruotsalaiselle grafiikalle tyypillisen uusasiallisuuden vaikutuksesta. Hänen tämän kauden teoksilleen on ominaista yksityiskohtainen esitystapa, tiheiden viivastojen käyttö ja pyrkimys välttää tyhjiä, piirtämättömiä alueita. Kaupunkinäkymien ohella hän teki myös lukuisia muotokuvia, luonnonmaisemia sekä työaiheisia grafiikanlehtiä.

Tunnetun ja keskeisen ryhmän Harstin tuotannosta muodostaa Helsinki-aiheinen grafiikka. Ensimmäinen Helsinkiä kuvaava vedos on Vanhankirkon puisto vuodelta 1933. Monet näistä teoksista kuvaavat Helsingin urbaania kaupunkimiljöötä kerrostaloineen, rakennustyömaineen ja kaasulaitoksineen. Joukossa on myös idyllisiä aiheita muun muassa puistoista ja kirkoista, joten grafiikanlehdet tarjoavat mielenkiintoista ja harvinaislaatuista kulttuuri- ja miljööhistoriallista aineistoa Helsingin kaupunkikuvasta ennen toisen maailmansodan puhkeamista.

Harstin kuvien tekninen hienostuneisuus ja viivasyövytyksen varma hallinta ovat silmiinpistäviä varsinkin 1940-luvun alusta lähtien. Hienovaraiset sävyvaihtelut hän on saanut aikaan piirtämällä ohuella neulalla systemaattisesti ristikkäisiä viivastoja ja syövyttämällä työt useita kertoja. Ääriviivoja hän on yleensä pyrkinyt välttämään joitakin yksityiskohtia lukuun ottamatta. 

 ”Valon ja varjon ankara, herpautumaton jännitys säilyy kautta koko kuvan pienen pieniä yksityiskohtia myöten. Harstin rohkea valokäsittely tuo joskus mieleen niinkin kaukaiset vertailukohdat kuin barokkimaalarien muotokuvat.”, Eeva Siltavuori arvioi Helsingin Sanomissa muistonäyttelyn yhteydessä 1980. 1980. Toisaalta ruotsalaiselle uusasiallisuudelle tyypillinen systemaattisen viivaston käyttö ja staattiset kompositioratkaisut ovat vaikuttaneet siihen, että liikkeen tuntua töissä on vain harvoin. Pikemminkin teokset vaikuttavat asetelmallisilta ja tunnelmaltaan pysähtyneiltä.

Taiteilijan myöhäistuotannolle ovat 1950-luvulta lähtien tyypillisiä ihmishahmojen venytetyt muodot sekä aiheiden tyylittely ja pelkistäminen hieman kubistista ilmaisua muistuttavalla tavalla. Samalla hän alkoi korostaa ääriviivoja ja suosia pistemäisistä, kaivertimen iskuista muodostuvia sävypintoja perinteisten varjostusviivastojen rinnalla. Harstin 1960-luvun grafiikkaa leimaavat tekniset kokeilut ja uusien ilmaisukeinojen etsintä esimerkiksi teoksissa Romutettu (1967) ja Vihuri (1969). Hänen loppukauden tuotannolleen taas on tavallista eräänlainen henkilökohtainen symboliikka, kuten Jean Sibeliuksen innoittamassa Ristilukki-teoksessa (1972) ja taiteilijan viimeiseksi työksi jääneessä syövytyksessä Laulun loppu (1976).

Reino Harsti kuului Suomen taidegraafikkojen liiton perustajajäseniin ja oli yhdistyksen johtokunnan sihteerinä 1940–1946. Hänet palkittiin Pro Finlandialla 1950. Valtion taiteilijaeläkettä hän nautti vuodesta 1963 saakka ja vuonna 1972 hänet otettiin Suomen Taidegraafikkojen kunniajäseneksi.




Lähteet:

Anttonen, Erkki,
Reino Harsti. Artikkeli julkaistu 2004.
www.kansallisbiografia.fi

Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.

Siltavuori, Eeva
Valon ja varjon jännitys
H.S. 16.1.1980.

Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=308

Jyväskylän taidemuseon Holvi - Kauppakatu 23 - 40101 Jyväskylä - puh. (014) 266 4391 - taidemuseo[at]jkl.fi