Oscar Parviainen (1880–1938)
Taidemaalari, taidegraafikko
Teos
Oscar
Parviainen oli Suomen kiinnostavimpia ja omaperäisimpiä 1900-luvun
alkupuolen taidemaalari-graafikkoja. Hän hankki monipuolisen
taideopetuksen ensin kotimaassa Suomen taideyhdistyksen
piirustuskoulussa, sitten Kööpenhaminassa ja Pariisin arvostetussa
Ecole des Beaux Arts -taidekoulussa. Hän vietti suuren osan elämästään
ulkomailla ja matkusteli eteläisessä Euroopassa ja pohjoisessa
Afrikassa. Suurin osa hänen grafiikastaan perustui näillä matkoilla
syntyneisiin luonnoksiin. Kaukaiset maisemat ja kaupunkinäkymät
eksoottisine ihmishahmoineen, vapaa ja eloisa piirustusjälki sekä
rytmikäs sommittelu olivat hänen tavaramerkkejään.
Oscar
Andreas Parviainen syntyi Helsingissä vuonna 1880. Hänen vanhempansa
Anders ja Olga Maria (o.s. Kleineh) omistivat tukkuliikkeen, jonka
jatkajaa ainoasta pojasta toivottiin. Suku ei ollutkaan kovin
ilahtunut, kun Oscar tahtoikin taiteilijaksi – vaikka suvussa
taiteilijaverta entuudestaan olikin. Äidin veli Oscar Kleineh oli
saavuttanut mainetta merimaalarina.
Serkkujensa
Hugo, Walter ja Hanna Parviaisen kautta Oscar Parviaisella oli
yhteyksiä myös Jyväskylään. Hugo perusti Säynätsaloon vaneritehtaan,
Walter jatkoi sitä hänen kuoltuaan ja veljiensä jälkeen sen johtoon
siirtyi Hanna Parviainen.
Oscar suoritti opintoja Suomen
taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896–1898, minkä jälkeen hän jatkoi
taideopintojaan Kööpenhaminassa. Opinnot kuitenkin keskeytyivät. Suku
asetti ehdon: mikäli Oscar todella tahtoi taiteilijaksi, hänen oli
läpäistävä Pariisin maineikkaan Ecole des Beaux Arts -taidekoulun
pääsykoe. Vuoden 1900 syksyllä Oscar matkusti Pariisiin, läpäisi kokeen
ja merkittiin Fernand Cormonin oppilaaksi. Nämäkin opinnot kuitenkin
keskeytyivät, kun Oscar rakastui amerikannorjalaiseen
musiikinopiskelijaan Kristine Sieversiin. Häitä juhlittiin lokakuussa
1901 morsiamen kotona Iowan Decorahissa.
Pariisin
jälkeen Oscar Parviainen opiskeli taidegrafiikkaa Tukholmassa graafikko
Axel Tallbergin yksityisoppilaana. Parviaisen taidetta oli ensimmäistä
kertaa näytteillä vuonna 1905, mutta kun hän piti vuonna 1931
ensimmäisen laajan yksityisnäyttelynsä Helsingin taidehallissa, sitä
pidettiin yleisesti taiteilijan debyyttinä. Parviainen oli viettänyt
niin paljon aikaa ulkomailla – ja kotimaassa ollessaan taas mieluiten
vetäytynyt pois julkisuudesta – että hän oli yhä uusi löytö Suomen
taiteen kartalla.
Oscar
Parviainen matkusteli koko ikänsä, paljolti terveydellisistä syistä.
Hän oleskeli lämpimissä Välimeren rantamaissa Espanjassa ja Italiassa
sekä pohjoisessa Afrikassa. Suurin osa hänen grafiikastaan on tehty
näillä matkoilla piirrettyjen luonnosten pohjalta.
Parviaisen
oleskellessa ulkomailla Kaarlo Hildén vedosti tarpeen mukaan hänen
grafiikkaansa. Laatat olivat ainakin 1920-luvulla hänen hallussaan, ja
hän oli usein Parviaisen apuna vedostuksessa silloinkin, kun tämä oli
kotimaassa.
1910-luvulla
Parviainen teki muutamia ulkomaanmatkoja, mutta työskenteli muutoin
ahkerasti Kirkkonummen ateljeehuvilassaan. Vuosikymmen onkin Parviaisen
taiteellisen tuotannon huomattavinta kautta. Silloin syntyivät monet
hänen keskeisistä teoksistaan. Sen sijaan 1920-luvulla hän matkusteli
alituiseen ja vietti suurimman osan ajastaan ulkomailla: Ranskan
etelärannikolla, Italiassa, Caprilla, Tunisiassa ja Algeriassa... Hän
meni vuonna 1924 uusiin naimisiin ruotsalaisen Emmy Nilssonin
(1889–1982) kanssa. Pariskunta matkusteli paljon yhdessä. Parviainen
vieraili etelänmaiden lisäksi usein myös Ruotsin Vissefjärdassa, missä
vaimon sukulaiset omistivat maatilan.
Elämänsä
aikana Oscar Parviainen tuli useimmille tutuksi joko Afrikka-aiheisista
kuivaneulatöistä ja viivasyövytyksistä tai espanjalaisaiheisista
pehmeäpohjatöistä kuten Los Damas Toros (1908) ja Saluto (1906).
Ulkomailla luonnostellut aiheet esittävät useimmiten maisemia tai
kaupunkinäkymiä eksoottisine ihmishahmoineen. Parviaisen piirustusjälki
on eloisaa ja vapaamuotoista, sommittelu rytmikästä ja ilmeikästä.
Useimmat hänen muistakin grafiikan lehdistään ovat pehmeäpohjia tai
viivasyövytyksiä, joita on toisinaan täydennetty akvatintalla. Näistä
keskeisiä ovat el Kebirin Algerialainen holvisto, vivahteikas Cafe
Arabe (molemmat 1904–1905) sekä virtuoosimaisesti piirretty Martiquez
(1928).
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Anttonen, Erkki
SKS Kansallisbiografia
www.kansallisbiografia.fi
Joensuun Taidemuseo
http://taidemuseo.jns.fi/kokoelmat.oscar.htm
Kuvataiteilijamatrikkeli
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1087
