Kaarlo Hildén (1886–1963)
Taidegraafikko, taidemaalari, grafiikan opettaja
Teos
”Hildénin
elämäntyö taidegrafiikkamme kehittäjänä ja taidegraafikkojen auttajana
ja opastajana ansaitsee täysin sen tunnustuksen, jonka hän nyt
vanhoilla päivillään on saanut, mutta tekijä, mies itse, on aina ollut
liian vaatimaton pitämään nimeään kaikkien näkyvissä. Hän on
suorittanut työnsä hiljaisuudessa rakkaudesta taiteeseen ja
ystävyydestä varsinkin nuoria taiteilijoita kohtaan."
Kaarlo
Hildén tunnetaan ennen kaikkea realistiseen esitystapaan tukeutuvana
metalligraafikkona, mutta hän oli myös tuottelias akvarellimaalari.
Maalauksiaan hän ei kuitenkaan juuri asettanut näytteille, vaan
osallistui pääasiassa grafiikan yhteisnäyttelyihin. Suomalaisessa
taidegrafiikassa hän oli yksi sotia edeltäneen ajan keskeisistä
vaikuttajahahmoista, jonka suurin merkitys maamme taiteelle lienee
siinä, että hän hankki ja välitti grafiikan tietämystä ja taitamusta
ammattitovereilleen aikana, jolloin järjestelmällistä opetusta ei juuri
ollut. Taidekäsitykseltään hän ei itse ollut uranuurtaja, vaan pitäytyi
sovinnaisissa vuori- ja kaupunkinäkymissä ja tulkitsi niitä
romantiikkaan taipuvaisena realistina, ”eleettömästi ja suhdakkaasti”.
Hänet palkittiin Pro Finlandialla vuonna 1956 ansioistaan suomalaisen
taidegrafiikan edistäjänä. Suomen Taidegraafikkojen ensimmäiseksi
kunniajäseneksi hänet kutsuttiin kahta vuotta myöhemmin.
Kaarlo
Emerik Hildén syntyi Kymissä, mutta eli nuoruutensa Karjalassa – ensin
Kurkijoella ja sitten Impilahdessa, jossa hänen isänsä oli
lääninagronomina. Perheen laajaan sukulaispiiriin kuuluivat muiden
muassa Järnefeltit, Liliukset ja Melartinit.
Nuori
taiteilija opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa yhden lukukauden
1907, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään opintonsa. Hän
pääsi työhön Lilius & Hertzbergin kirjapainoon kuvalaattaosastolle.
Tuohon aikaan suurin osa suomalaisista graafikoista painatti työnsä
kirjapainoissa, ja juuri Hildénin työpaikka oli yksi suosituimmista.
Siellä grafiikan lehtensä vedostuttivat myös mestarit Gallén-Kallela,
Simberg ja Finch, joista siten tuli Hildénin asiakkaita.
Grafiikasta
innostuneena Kaarlo Hildén alkoi tehdä omiakin kokeiluja ja pääsi pian
A.W. Finchin oppilaaksi. Loppuvuodesta 1910 kirjapaino lähetti Hildénin
puolen vuoden opintomatkalle Lontooseen. Siellä hänellä oli loistava
tilaisuus tutustua englantilaiseen taidegrafiikkaan seuratessaan
taiteilijoiden työskentelyä paikallisessa taideakatemiassa. Myöhemmin hän teki opinto- ja työmatkoja myös Pohjoismaihin, Ranskaan, Espanjaan ja Sveitsiin.
Samoihin
aikoihin Hildén avioitui Martta Koposen kanssa, mutta pariskunnalle
tuli ero jo vuonna 1920. Liitosta jäi yksi tytär, Kaarina. Sen jälkeen
Hildén solmi uuden avioliiton postivirkailija Elsa Olkkosen kanssa ja
sai kolme tytärtä lisää: Irja, lapsena kuollut Airi ja Anneli syntyivät
vuosien 1923 ja -29 välillä.
Lilius
& Hertzbergin kirjapainon kemigrafisen osaston siirryttyä WSOY:n ja
Suomen Kirjallisuudenseuran haltuun Hildén nimitettiin osaston
johtajaksi. Hän ei kuitenkaan pitänyt tämäntyyppisestä
johtamistehtävästä ja erosi kirjapainon palveluksesta jo muutaman
vuoden kuluttua. Hän alkoi keskittyä yhä enemmän oman grafiikan
tekemiseen. Töiden pohjana oli usein vesiväreillä tehty luonnos.
Taiteellisen työnsä ohessa hän hoiti myös omaa ”retuuseerausateljeeta”,
jossa teki erilaisia mainoskuvaukseen liittyviä töitä, kuten kuvien
kehittämistä ja korjailua. Hän myös suunnitteli ja rakennutti itselleen
syväpainoprässin ja vedosti muille taiteilijoille näiden töitä
nimellistä korvausta vastaan.
Tosin niiltä
taiteilijoilta, jotka tekivät grafiikkaa lähes yksinomaan kaupallisessa
mielessä, hän veloitti asianmukaisen maksun. Sellaisia olivat
esimerkiksi Jalmari Ruokokoski ja Walfrid Kauhanen.
Hänen
työhuoneessaan eli "Hildénin akatemiassa" monet graafikot saivat
samalla ensimmäisen teknisen oppinsa. Hänen yksityisellä ja
vapaaehtoisella opetustoiminnallaan oli hyvin tärkeä merkitys
suomalaisen taidegrafiikan myöhemmän kehityksen kannalta; sukupolven
nuorten taiteilijoiden joukossa ei ollut montaa, joka ei olisi saanut
alkuopetustaan grafiikan pariin Hildéniltä.
Sen
lisäksi hän pääsi viettämään aikaa myös todellisten mestarien kanssa.
”Ne olivat kovia työpäiviä”, on taiteilija myöhemmin muistellut
tapaamisiaan Gallén-Kallelan kanssa. ”Teimme työtä joka päivä vähintään
kaksitoista tuntia. Gallén-Kallela seurasi koko ajan vieressä, kun minä
otin vedoksia, ja korjaili ahkerasti levyjään. Samalla hän kertoi
minulle noina päivinä koko elämänsä, aina Afrikan retkiä myöten.
Minulle nuo työpäivät olivat kaikki kuin pyhäpäiviä!”
Pääosa
Kaarlo Hildénin grafiikasta on 1930- ja 1940-luvulta. Alkuun hänen
grafiikkansa edusti aikakauden helsinkiläiselle metalligrafiikalle
ominaista realismia, jolle olivat luonteenomaisia polveilevat, useista
ohuista, rinnatusten ja päällekkäin kulkevista piirroista muodostuvat
ääriviivat. Kuvattavan kohteen muodot on pyritty tuomaan esiin
selkeinä, kun taas valonkäsittelyyn on kiinnitetty vähemmän huomiota.
Yksi
merkittävä piirre Hildénin taiteessa on kansallisromanttisia piirteitä
omaava kiinnostus luontoa ja maaseutumiljöötä kohtaan. Vielä oikeammin
kyseessä on vanha, romantiikan ideoihin perustuva pyrkimys tavoittaa
menneiden aikojen alkuperäinen ja koskematon luonto sekä sivistyksen
painolasteista vapaa sopusointuinen elämäntapa.
Hildénin
paras luomiskausi ajoittuu 1940-luvulle, jolloin hän tuli tunnetuksi
asetelmistaan ja helsinkiläisaiheisista maisemistaan. Suuri osa näistä
Helsinkiä kuvaavista näkymistä on Hildénin asunnon läheltä
Punavuoresta. Niiden joukossa on puistonäkymiä, varsinkin Vanhan kirkon
puistosta, sekä näkymiä Hietalahden telakalta. Hildén teki myös
lukuisia grafiikan lehtiä Suomen kirkoista ja linnoituksista. Tuohon
aikaan Hildén omaksui kuivaneulamenetelmän ja muutti samalla
esitystapaansa tämän tekniikan vaatimuksia vastaavaksi. Ääriviivat ja
aiheen muoto eivät painottuneet enää yhtä selkeästi kuin aiemmassa
tuotannossa, vaan taiteilijaa alkoi entistä enemmän kiinnostaa myös
valon kuvaaminen grafiikan keinoin.
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Anttonen, Erkki
Kansallisbiografia. Artikkeli julkaistu 2004.
www.kansallisbiografia.fi
Kaarlo Hildén. Suomen grafiikan kasvatusisä.
H.S. 28.2.1962.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=367
Routio, A.I.
Ennen kuin kuva hajosi sirpaleiksi.
Uusi Suomi 4.4.1986.
S.S.
Kaarlo Hildén 75.vuotias.
H.S. 20.4.1961.
