Heikki Nieminen (1926–)
Kuvanveistäjä, taidegraafikko
Teos
Heikki
Nieminen on taidegraafikko ja palkittu kuvanveistäjä. Pro Finlandian
vuonna 1964 hän sai nimenomaan kuvanveistäjänä, mutta hän teki myös
paljon grafiikkaa ja osallistui ahkerasti näyttelyihin sekä Suomessa
että ulkomailla. Nieminen tunnetaan myös kouluissa vuodesta 1954 saakka
jaettujen hymypoika- ja hymytyttöpatsaiden suunnittelijana.
Heikki
Nieminen syntyi toukokuussa 1926 Hollolassa. Hänen vanhempansa Nestor
ja Aino saivat toimeentulonsa maanviljelyksestä. Vanhempiensa tapaan
maanviljelijäksi ryhtyminen ei kuitenkaan Heikkiä kiinnostanut, vaan
hän lähti sotien jälkeen suorittamaan taideopintoja Taideteolliseen
ammattikouluun vuodeksi 1947–48 ja sen jälkeen neljäksi vuodeksi Suomen
Taideakatemian kouluun. Taidegrafiikkaa hänelle opetti Aukusti Tuhka,
jonka assistenttina Nieminen toimi koulusta valmistuttuaan vuosien
ajan. Kouluaikanaan Nieminen keskittyi pääasiassa taidegrafiikkaan,
mutta ajan myötä kuvanveisto nousi sen rinnalle.
Nieminen
on myöhemminkin pitänyt taidealan koulutusta suuressa arvossa: ”Kyllä
ammattia varten tarvitaan perusteellinen pohjakoulutus. Monella on se
käsitys, että täällä jauhetaan vähän liikaa vanhoja asioita, piirretään
ja veistetään elävää mallia. Mutta se on ensisijainen väylä näkemisen
oppimiseksi, kaiken perusta. Vasta kun oppii näkemään, oppii tekemään.”
Nuoret Graafikot -ryhmään
Heikki Nieminen liittyi sen jälkeen, kun ryhmän näyttelyt olivat jo
kiertäneet ympäri Suomea. Ryhmä oli perustettu opettajansa Aukusti
Tuhkan rohkaisemana keväällä 1954 ja ensimmäinen yhteisnäyttely
pidettiin jo saman vuoden toukokuussa. Kahden seuraavan vuoden aikana
näyttely ehti ainakin 12 paikkakunnalle ja sai kaikkialla osakseen
myönteisen vastaanoton. Grafiikka alkoi tulla suosituksi omaperäisenä
ja taloudellisesti edullisena taidemuotona.
Päästyään
alkuun taiteilijan uralla Nieminen solmi avioliiton farmaseutti
Tellervo Ahosen kanssa. Perheeseen syntyi 50-luvun kuluessa kaksi
tytärtä: Anna-Maija ja Eeva.
Kuvatailteilijamatrikkeli
(www.). 1960-luvulla Nieminen toimi opettajana Taideteollisessa
korkeakoulussa ja Suomen taideakatemian koulussa. Opetustyö vei paljon
aikaa eikä taiteilijan töitä juuri näkynyt julkisuudessa. Taiteilija
kuitenkin myönsi lehtihaastattelussa, ettei kyseessä ollut pelkästään
ajanpuute: ”tuntui jotenkin turhalta esitellä figuratiivisia teoksia”
abstraktin taiteen kaudella.
Tuotannossaan
Nieminen onkin ammentanut suorastaan loputtomasti aiheita ihmisestä.
Tyyli on vaihdellut, mutta ihminen on pääasia. ”Kuvaan ihmisten kautta
mielentiloja ja tunnelmia. olen kuvitellut, että ihminen viestii
toiselle ihmiselle parhaiten. Piirrän paljon ihmisiä, teen
muistiinmerkintöjä ja haeskelen…”
Yksi
Suomen tunnetuimmista veistoksista, Hymy-patsas on levinnyt valoksina
tuhansiin koteihin monien lasten ensimmäisenä palkintona. Alkunsa
Hymytyttö- ja hymypoikapatsaat saivat 1950-luvun alussa, kun taiteilija
ja opintorahayhdistyksen puheenjohtaja päättivät kehitellä tavan kerätä
rahaa lahjakkaille, mutta varattomille opiskelijoille.
Pienoisveistokset keksittiin tavaksi ja sitä varten ”--- piti saada
jokin symboli rehtiydestä ja toveruudesta, kuva koululaisesta, ”
taiteilija kertoi. ”Minä tein veistoksen ja lahjoitin sen kopiot
tekijänoikeuksineen yhdistykselle tähän hyvään tarkoitukseen.”
Heikki
Nieminen osallistui uransa aikana useisiin taidekilpailuihin; Valtion
taidekilpailussa 1952 hän sai neljännen palkinnon grafiikallaan ja
kolmannen palkinnon kuvanveistäjänä. Jatkossakin menestystä tuli
varsinkin patsas- ja muistomerkkikilpailuissa: jaettu ensimmäinen
palkinto Sibeliuksen patsas-kilpailussa 1962, jaettu II palkinto sekä
III palkinto Gallén-Kallelan muistomerkkikipailussa 1964 ja voitto
Varkauden sankaripatsaskilpailussa 1962. Pro Finlandialla hänet
palkittiin nimenomaan kuvanveistäjänä 1964.
Nieminen
pääsi tekemään myös julkisia veistoksia: hän muovaili näköiskuvaa
tulkitsevan Akseli Gallén-Kallelan patsaan Poriin 1965 ja F.E.
Sillanpään muistomerkin Hämeenkyröön. Pronssiin valettu rintakuva oli
tehty Sillanpään viimeisinä elinkuukausina. Kankaan hautausmaalle
puolestaan pystytettiin sodissa kaatuneiden karjalaisten
sankarivainajien muistopatsas Siunaava enkeli. Työn oli suunnitellut ja
aloittanut Arvi Tynys, mutta Nieminen saattoi sen loppuun.
Suomen
Taidegraafikot ry:n kokoelmassa häneltä on neljä teosta, viivasyövytys
Maisema (1951) ja kuivaneulateokset Sirkus, Alaston ja Puisto vuodelta
1953.
Lähteet:
Kivirinta, Marja-Terttu
”Minä Hymy-pojan kasvot piirsin ja veistoksen tein 1950-luvulla”
Helsingin sanomat 9.5.1986.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=973
Peltola Leena,
Grafiikan nousukausi 1945 – 1970
Teoksessa Ars. Suomen taide 6. 1990.
Tynys Arvi
www.tynystensukuseura.fi/arvitynys.htm
Valkonen Markku
”Edustusveistokset kuin keittiökalustoa”
Helsingin sanomat 9.5.1976.
YLEn elävä arkisto
www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=44&t=&a=4849
