Erkki Talari (1907–1983)
Taidegraafikko, taidemaalari
Teos 1
Teos 2
”En tiedä, mitä linjaa kuljen.
Maalaan niin kuin sielu sanoo. Tulee sitä, mitä taidan.
Tietysti on selvää, että on pidettävä jollakin tavoin jalat maassa kiinni.
- - - Ilman työtä ei päästä mihinkään. Ihan turhaa, että istutaan ja puhutaan taiteesta. Ei se pitkälle vie.
Inspiraatio vaatii työtä. Jos ei osaa, niin ei siitä milloinkaan mitään tule.
Mutta työtä, sitä pitää tehdä ankarasti. Sitä ei tee koskaan liikaa.”
Holger
Erkki Konstantin syntyi maaliskuussa 1907 Tampereella. Hänen
vanhempansa olivat Ingeborg (o.s. Hag) ja Klaus Erkki Forsström.
Perheenpää oli ammatiltaan metallinpakottaja ja taidetakoja. Perheen
sukunimi oli vuoteen 1935 saakka Forsström, minkä jälkeen se
vaihdettiin Talariksi.
Erkki
oli jo pikkupoikana kiinnostunut taiteesta. ”Yhdeksänvuotiaana tiesin
sanoa, miksi taion – taiteilijaksi.” Kouluajoilta hän muistaa
ihailleensa luokkatoverinsa taitavia piirustuksia hevosista hieman
kateellisenakin. Pelkkä lahjakkuus ei kuitenkaan riittänyt; hevosen
piirtäjästä tuli eläinlääkäri, mutta Erkki Talarista tuli kovalla
työllä taiteilija.
Tie
taiteilijaksi oli mutkainen. Varojen puuttuessa Talari pääsi
aloittamaan taideopintonsa vasta kaksikymmentäkolmevuotiaana. Hän oli
nähnyt lehdessä Santeri Salokiven ilmoituksen, jossa tämä mainitsi
ottavansa yksityisoppilaita. Kotoa rahaa taideopintoihin ei tullut,
joten Talari opiskeli Salokiven opastamana suunnilleen vuoden verran ja
siirtyi vasta sen jälkeen Taideteollisuuskouluun, jossa hän suoritti
iltakoulun yleisen kurssin 1931–1934.
Aloitteleva
taiteilija innostui grafiikasta jo noina Taideteollisuuskoulun vuosina.
Hänen varhaistuotantoonsa opiskeluajoilta kuuluu kohopainotöiden ohella
myös metalligrafiikkaa, lähinnä kuivaneulatöitä ja viivasyövytyksiä.
Myöhemmin hän keskittyi pääasiassa lino- ja puupiirroksiin, sillä niitä
oli helpompi tehdä: niihin ei tarvittu prässejä, happoja ja muita
syväpainografiikassa välttämättömiä tarvikkeita.
Talarin
isoäiti muisti aina varoitella, että ”taiteilijaelämä on tyhjää”.
Vaikka nuori taiteilija ei ottanutkaan onkeensa ohjeesta, rahahuolet
pakottivat Talarin kouluttautumaan toiseenkin ammattiin: opettajaksi.
Hän opiskeli päiväkoulun puolella paitsi grafiikan, myös
piirustuksenopettajien osastoilla. Työ oli Talarille mieluista, ei vain
ikävä käytännön sanelema pakko. ”Koulutyöstä minä todellakin pidin”,
kertoi taiteilija 70-vuotishaastattelussaan, ”sanoivat muut sitten
nykyisestä koulumenosta mitä.”
Samaan
aikaan grafiikanlinjalla opiskeli myös Tapio Tapiovaara, joka kuului
Tulenkantajat-lehden toimituskuntaan. Ilmeisesti juuri hänen kauttaan
Talari sai muutamia kuvitustehtäviä lehdestä. Lehdessä julkaistiin
Nuori nainen, Tapaaminen ikkunassa ja sohvalla istuvaa, ikkunasta ulos
katselevaa miestä esittävä aihe. Vuosina 1934–1935 Talari jatkoi
opintoja vielä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.
1940-luvun puolivälissä
hän kävi myös Aukusti Tuhkan taidegrafiikan kurssin.
Monien
muiden ikäpolvensa graafikoiden tavoin Talari keskittyi vuosikymmenen
lopulla lähinnä puupiirroksiin. Laattamateriaalina hän käytti yleensä
vaneria. Itse kaiverrustyön hän teki tavallisesti vain yhdellä taltalla
saadakseen kuvalle mahdollisimman yhtenäisen ilmeen.
1930-luvulla
Talari teki enimmäkseen henkilöaiheista grafiikkaa. Lisäksi ajan
tuotantoon kuului joitakin maisema-aiheita ja kaupunkinäkymiä sekä
eläinaiheisia puupiirroksia, kuten Rotta (1937) ja Varikset (1938).
Suurin osa Talarin puupiirroksista on pohjimmiltaan realistisia, mutta
toisinaan niissä on havaittavissa dramaattista valon ja varjon
käsittelyä, joka on ominaisempaa hänen 1940-luvun teoksilleen.
Niissä näkyvät surrealismiin keskittyneeltä
Halmstadin ryhmältä saadut vaikutteet. Laajat mustat pinnat, vapautunut
ja iskevän tuntuinen leikkaustekniikka sekä jyrkät valaistuskontrastit
luovat kuviin dramatiikkaa ja vauhdikkuutta. Tummia pintoja rytmittävät
ohuet, vapaamuotoisesti leikatut linjat ja paikka paikoin kourutaltalla
työstetyt vaaleat alueet. Ajan keskeisiin teoksiin kuuluu Kantelettaren
kehtolaulujen puupiirroskuvitus.
Erkki
Talarilla ja hänen vaimollaan Laimi-Inkerillä (o.s. Kajava) oli kolme
lasta. Vuonna 1958, kun lapset olivat jo oppikoulussa, Sirkka-lehdessä
(09/1958) haastateltiin perheen emäntää siitä, miten perheen
talousmenot hoidettiin, kun perheenisän ansiot vaihtelevat suuresti
kuukausittain. Laimi-Inkeri oli ollut kahdeksan vuotta kotirouvana
lasten ollessa pienempiä. ”Meidän pieni maamme ei ole mikään otollinen
elinpaikka taiteilijalle – vapaa taiteilija ja hänen perheensä joutuvat
kyllä kestämään monenlaista huolta ja vaikeutta”, perheen äiti
kertoi. ”Nuoruuden innossa ja uskossa moni yrittää elämistä yksinomaan
taiteensa varassa, ja meneehän se, niin kauan kuin lapset ovat pieniä
eivätkä suuret koulu- ja vaatemenot alinomaa horjuta budjettia.”
Sirkka
09/1958. . Noihin aikoihin Laimi-Inkeri kävi jo
palkkatyössä ja Erkki Talarikin teki myös käyttögrafiikkaa: mainoksia,
julisteita ja etikettejä.
Debyyttinäyttelynsä
(1934) jälkeen Talari osallistui uutterasti Suomen Taiteilijain
näyttelyihin sekä Nuorten näyttelyihin. ”Puupiirräntää oli silloin
esiintynyt vähänlaisesti näyttelyissä ja ilman muuta työt
hyväksyttiin”, taiteilija totesi myöhemmin vaatimattomasti, ”Tämä
tapahtui omaksi ihmeekseni.” Vuonna 1956 hän herätti huomiota
värillisillä puupiirroksillaan Galerie Hörhammerin näyttelyssä, jossa
esillä oli myös Ahti Lavosen, Voitto Vikaisen, Olavi Haaralan ja Eino
Ruutsalon teoksia.
Talarin
teoksia oli esillä myös ulkomaisissa yhteisnäyttelyissä ympäri
Eurooppaa, muiden muassa Budapestissa ja Wienissä 1937,
Neuvostoliitossa 1943–54, Jugoslaviassa 1950-luvun puolivälissä ja
Italiassa vuosikymmenen lopulla. 1960-luvun lopulla Talarin töitä
nähtiin myös New Yorkissa.
Ensinäyttelyn
perusteella Talari leimattiin ensisijaisesti graafikoksi, mitä hän itse
myöhemmin harmitteli. Itse hän halusi olla tasapuolisesti värin ja
viivan taiteilija. ”Ne tukevat toinen toistansa, grafiikka ja maalaus.
Aluksi voin piirtää ja sitten maalata. Piirustus on kuin alku, johon
nojautuu.”
Lähteet:
Anttonen, Erkki
Taidegrafiikka 1895-1950.
Teoksessa Ars. Suomen Taide 6.1990.
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Forsberg R.
”Ei taiteilijoilla ole mitään etuoikeuksia.”
Sos.Dem. 6.2.1949.
Kahden laukun järjestelmä
Sirkka 09/1958.
Peltola, Leena
Teoksessa Ars. Suomen Taide 5. (1990.)
Suomen kuvataiteilijamatrikkeli
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1433
Valkonen, Markku
Erkki Talari 70 vuotta tänään.
Tämän hetken taide on hyvin epämääräistä.
H.S. 8.3.1979.
Kuva: Sos.Dem. 6.2.1949.
