Edith Wiklund (1905–1969)
Taidegraafikko, taidemaalari
Teos
Turussa
taiteellisen uransa luonut Edith Wiklund oli yksi keskeisistä
kuivaneulatekniikkaa käyttäneistä 1930-luvun graafikoistamme. Hän oli
myös yksi Suomen ensimmäisistä metalligrafiikkaan erikoistuneista
naisgraafikoista. Wiklund osallistui aktiivisesti taiteilijoiden
yhdistystoimintaan; hän oli Turun Graafillisen taiteen yhdistyksen
perustajajäsen ja toimi vuosia yhdistyksen rahastonhoitajana. Edith
Wiklund taisi myös pastelli-, öljy- ja akvarellimaalauksen, mutta
pääasiassa hänet tunnettiin graafikkona kunnes paheneva reuma pakotti
hänet keskittymään maalaukseen.
Edith Sofia
Wiklund syntyi Angelniemellä marraskuussa 1905 tilanomistaja ja
filosofian tohtori Carl Wiklundin ja tämän Emilia-rouvan tyttäreksi.
Edith aloitti taideopintonsa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
1924. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingissä yliopiston piirustussalissa
sekä Taideteollisen keskuskoulun iltakursseilla. Lisäksi hän suoritti
piirustuksen opettajan opinnot, mutta ei työskennellyt koskaan siinä
ammatissa. Hänen ainoa palkkatyönsä on tiettävästi jakso Suomen Pankin
setelipainon piirtäjänä.
Edith
Wiklund esiintyi ensimmäistä kertaa taiteilijana vuonna 1928, minkä
jälkeen hän osallistui säännöllisesti Turun Taideyhdistyksen ja Turun
Taiteilijaseuran vuosinäyttelyihin paitsi grafiikalla myös pastelli-,
akvarelli- ja öljymaalauksilla. Hän oli myös yksi Turun Graafillisen
taiteen yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimi yhdistyksen
rahastonhoitajana aina siihen saakka kunnes muutti Helsinkiin vuonna
1939. Kotimaisten yhteisnäyttelyiden lisäksi hänellä oli teoksia esillä
yhteisnäyttelyissä myös ulkomailla: Pohjoismaiden lisäksi esimerkiksi
Neuvostoliitossa, Saksassa ja Italiassa, sekä muun muassa Intiassa,
Kiinassa ja New Yorkissa saakka.
Vaikka
Wiklund oli myös taidemaalari, hänet tunnettiin etupäässä graafikkona.
Tekniikkanaan hän käytti yleensä kuivaneulaa. Aluksi hän keskittyi
ääriviivoihin, mutta 1930-luvun lopulla tyyli muuttui tummemmaksi ja
maalauksellisemmaksi. Hänellä oli tapana piirtää aihe suoraan levylle
ja kääntää se samalla peilikuvaksi, jotta se olisi lopullisessa
vedoksessa jälleen oikein päin. Hän ei myöskään ottanut töistään
koevedoksia, vaan kaiversi ne kerralla valmiiksi. Kaiketikin sen vuoksi
hänen perspektiivin käsittelyään on joskus pidetty hieman kömpelönä.
Vuonna 1951 Taide-lehdessä
arvioitiin hänen näyttelyään ”monen vuoden hiljaisuuden jälkeen”.
Kokoelmaan oli otettu mukaan töitä myös oppilasajalta, ”mikä teki
kokonaisuudesta sekavan”. Silti arvion mukaan oli ilmeistä, että
interiöörien ja valaistusilmiöiden tulkitsijana Wiklund oli
parhaimmillaan. Sairastelun arveltiin kuitenkin jo tuolloin estäneen
taiteilijaa paneutumasta aivan kokonaan valitsemaansa suuntaan.
Yksi
Wiklundin onnistuneimmista valon ja varjon tutkielmista on näyttelyssä
esillä oleva Iltahetki (1937). Teoksessa nähty iltalampun äärellä
-teema oli tuttu sekä romantiikan ajan taiteesta että naturalistien
suosimista motiiveista. Teoksessa huomio kiinnittyy myös tyhjiin
tuoleihin, joita voi pitää puuttuvien istujien, siis poissaolevien
henkilöiden metonymioina.
Taiteilijanuransa
aikana Wiklund kokeili kaikentyyppisiä esittäviä aiheita: työtä tekeviä
ihmisiä niin maaseudulla kuin kaupungissa, saaristomaisemia,
kaupunkinäkymiä. Hän oli myös niitä harvoja, jotka kuvasivat sodan
arkea (näin esimerkiksi teoksissa Lottakeittiö vuodelta 1943 sekä Sotaa
paossa). Paheneva reuma pakotti hänet kuitenkin myöhemmin luopumaan
kokonaan grafiikan teosta ja keskittymään kevyempään
pastellimaalaukseen.
Siitä
huolimatta Edith Wiklundia pidetään Harry Henrikssonin ja Lennart
Segerstrålen ohella yhtenä keskeisenä 30-luvun
kuivaneulagraafikoistamme.
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Kokkonen, Taina
Kolmen naistaiteilijan grafiikkaa vuosilta 1930–1960.
Pro Gradu. Jyväskylä 1992.
Kuvataiteilijamatrikkeli
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=1638
S.S.
Näyttelykatsaus. Myöhäiskevään ja kesän näyttelyt
Taide 4/1951.
Margareta Willner-Rönnholm
Turun koulun naiset 1920 – 1950. Turun taidemuseo.
Kuva
teoksesta Turun koulun naiset 1920 – 1950. Turun taidemuseo. (Kuva vuodelta 1932.)
