Anders Holmqvist (1903–1935)
Taidegraafikko
Teos 1
Teos 2
Nuorena
kuollut Anders Holmqvist oli yksi tärkeimmistä turkulaisista 1930-luvun
graafikoista. Varsinaisen taiteilijanuransa hän loi hyvin lyhyen ajan
kuluessa, vain viiden vuoden aikana ennen kuolemaansa. Alun
piirroksellisen pyrkimyksen jälkeen hän syventyi loppua kohden yhä
enemmän mielikuvituksensa tarjoamiin aineksiin. Hänet luokiteltiin
yleisesti turkulaisten mestarien joukkoon ja häntä luonnehdittiin
nöyräksi ja metafyysiseksi taiteilijaksi, jonka työt olivat lujan
persoonallisia ja sadunomaisia.
Anders Gunnar Holmqvist
syntyi Turussa marraskuussa 1903. Hänen vanhempansa olivat Fanny (o.s.
Heinonen) ja insinööri Envald Holmqvist. Pikkuinen Anders sairastui
vuoden ikäisenä tuberkuloosiin, eivätkä taudin jäljet koskaan
parantuneet. Hän joutui jättämään oppikoulunkin kesken jatkuvan
sairastelun takia.
Ensimmäiset
taideopintonsa Anders pystyi käymään kaksikymmenvuotiaana, ollessaan
vähän aikaa paremmassa kunnossa. Hän suoritti Hermodin kirjeopiston
taidekurssin ja pyrki sen rohkaisemana Turun Taideyhdistyksen
piirustuskouluun. Hän pääsikin opiskelemaan, ja perehtyi
Taideyhdistyksen piirustuskoulussa grafiikkaan Theodor Schalinin ja
Viljo Lehmussaaren oppilaana 1926–1930. Itse hän alkoi tehdä grafiikkaa
vasta saatuaan koulusta päästötodistuksen.
Holmqvist
ehti siis toimia taiteilijana vain viiden vuoden ajan. Näistäkin
vuosista vain vuodet -31 ja -32 olivat todella tuotteliaita. Ajan myötä
hän keskittyi yhä enemmän mielikuvituksensa tarjoamiin näkymiin. Töistä
persoonallisimpia ovatkin mielikuvitusaiheet, joissa tunnelma on raskas
ja kuoleman läheisyys tuntuu usein painostavana. Tällaisia teoksia ovat
esimerkiksi Aika, Pitkäperjantai ja Hautausmaa. Yksi hänen
koskettavimpia töitään on omakuva Narri (1932). Aivan synkkiä kaikki
hänen työnsä eivät kuitenkaan olleet; hänellä oli toisaalta myös
omalaatuisen humoristisia teoksia, joihin sisältyy runsaasti
symboliikkaa.
Tekniikoista
Anders Holmqvist suosi ennen kaikkea akvatintaa, jota oli
yksityiskohdissa täydennetty terävällä viivasyövytyksellä. Suomen
Taidegraafikot ry:n kokoelmassa häneltä on 17 teosta, jotka on kaikki
toteutettu tällä menetelmällä. Useat toisiaan lähellä olevat
syövytysarvot luovat teoksiin pehmeitä värisiirtymiä, mikä osaltaan
tukee töiden hiljaisen ajatonta tunnelmaa.
Vuosi
1932 on taiteilijan elämän ja tuotannon kannalta mielenkiintoinen
käännekohta. Hänen toimeliaisuutensa lisääntyi samalla kun hänen
fantasiaan taipuvainen taiteilijaluonteensa kypsyi. Holmqvist koetti
parantaa taloudellista asemaansa perustamalla Kaskenmäen alarinteeseen
Sirius-nimisen paperikaupan. Hän myös osallistui kotimaassa vuoden
sisällä viiteen eri näyttelyyn ja esiintyi teoksillaan myös
yhteisnäyttelyssä Oslossa. Ajan teoksista mielikuvituksellista linjaa
edustaa taiteilijan kenties tunnetuin teos Maailman ihmeitten edessä.
Siinä pieni, kädet selän takana seisova hahmo tarkastelee rauhallisesti
maapallon paljaan laen takaa kohoavaa hajasormista kättä kuun
irvistellessä, tähtien tuikkiessa kookkaina ja oudon valoilmiön
leijaillessa avaruudessa.
Taiteilijan
tuotteliaisuus tyrehtyi kuitenkin jo seuraavan vuoden aikana. Grafiikan
edistämiseen hän otti osaa lähinnä toimimalla joitakin kuukausia Harry
Henrikssonin sijaisena piirustuskoulun etsauksen opettajana. Hänet myös
kutsuttiin Suomen Graafilliset Taiteilijat ja Piirtäjät -yhdistyksen
varajäseneksi.
Jo seuraavana
vuonna 1934 Holmqvistin oli luovuttava näistäkin toimista. Vuosi kului
miltei kokonaan sairastelun merkeissä. Helmikuussa hän joutui myös
luopumaan heikosti tuottaneesta paperikaupastaan. Viisitoista kuukautta
kestänyt jatkuva sairaustila päättyi lopulta taiteilijan kuolemaan
maaliskuussa 1935.
Arvostelut
taiteilijasta ja hänen tuotannostaan olivat jo hänen elinaikanaan
melkoisen yhdenmukaisia. Taiteilijatoveri Viljo Lehmussaari kuvaa hänet
väsymättömän ahkerana, sairaudestaan huolimatta avuliaana ja graafisen
yhdistyksen edistämistä harrastaneena ihmisenä. Hän oli taipuvainen
surumielisyyteen, vaikkakin muuten oli huumorintajuinen ja osoitti myös
tervettä itseironiaa.
Aikakauden
lehtikritiikkikin kohteli Holmqvistiä alusta lähtien varsin
positiivisesti. Hänet huomattiin jo ensimmäisten näyttelyiden
yhteydessä ja suuressa pohjoismaisessa näyttelyssä pääkaupungin
arvostelijat korottivat hänet maamme graafikkojen valiojoukkoon.
Luonnehdinnoissa hänet määriteltiin sisäistyneeksi, nöyräksi ja
metafyysiseksi taiteilijaksi, jonka työt olivat kirkkaita, lujia,
persoonallisia ja sadunomaisia. Yleisesti hänet luokiteltiin tuolloin
turkulaiseen ”mestarikolmikkoon” Henriksson – Holmqvist – Lehmussaari.
Arvostelumenestys koski yhtä hyvin ulkomaita; Oslossa hänet huomattiin
jopa parhaimmistomme rinnalla. Toinen hänen suurista läpilyönneistään
oli Tukholmassa; Moskovassa taas hän kuului niihin harvoihin
graafikoihin, joilta tehtiin kaupungin museoihin enemmän kuin yksi
”pakollinen” ostos.
Lähteet:
Anttonen, Erkki,
Kansallista vai modernia. Taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää.
Kuvataiteen keskusarkisto. Valtion taidemuseo, Helsinki 2006.
Anttonen, Erkki
Taidegrafiikka 1895-1950. Teoksessa Suomen taide 5. (1990)
Bergh, Erik & Haga, Catherine & Jokinen, Margaret
He näkevät mitä me emme näe.
Turkulaista surrealismia 1932-1976.
Juhlakatselmus Taidehallissa.
Taidegraafikot 50 vuotta.
H.S. 10.3.1981.
Kuvataiteilijamatrikkeli
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=383
Mylläri, Juhani
Turun taide – Joulukuu 1970
