PORON KESÄ
Kesällä poro lisää nopeasti painoaan. Täysikuntoinen aikuinen hirvas painaa syksyllä 90-180 kiloa ja vaadin 60-100 kiloa. Poro tarvitsee energiaa myös kasvattaakseen uudet sarvet, jotka kasvavat parhaimmillaan 1-2 senttimetriä vuorokaudessa ja uusiakseen karvapeitteensä. Täysikasvuisen poron vanha talvikarva irtoaa kesällä ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuussa. Myös vasan karvapeite alkaa uusiutua sen ollessa noin kuukauden ikäinen ja muuttua niin sanotuksi purkakarvaksi. Syksyllä vasan turkki vastaa rakenteeltaan aikuisen poron turkkia.
Syksyyn mennessä saavutettu kunto ja ravintovarastot vaikuttavat kiiman alkamiseen, tiinehtymiseen ja myös seuraavan kevään vasomiseen. Kesällä vasa voi lisätä painoaan puoli kiloa vuorokaudessa. Alkukesästä porot viihtyvät soilla, kosteikko- ja vesistöalueilla ja koivikoissa, joissa vihreää ravintoa on ensiksi saatavilla. Poro valikoi ravinnokseen aina tuoreimmat, kasvavat osat kasveista. Suosituimpia ovat suokasvit ja puronvarsien heinä- ja ruohokasvit. Maitohorsma on myös mieluisaa poroille.
Kesällä porot ovat jatkuvasti liikkeellä avotuntureilla, soilla, avohakkuualueilla, jokivarsilla ja luonnonniityillä. Porot vaeltavat suurina laumoina eli tokkina tuulisemmille aukeille paikoille pakoon kuumuutta ja verta imeviä hyönteisiä eli räkkää. Hyttysten, paarmojen, mäkäröiden ja polttiaisten lähes samanaikainen joukkoesiintyminen saa kohteensa levottomiksi, joskus jopa vauhkoiksi. Runsaimmillaan esimerkiksi mäkäröiden massahyökkäykset voivat tappaa poronvasoja. Korkealla tuntureissa lumilaikkujen sulaminen voi kestää elokuulle, ja niiden reunoilta löytyy aina kasveja, joissa on runsaasti ravintoaineita. Heinäkuun lopulta alkava sienikausi vie porot tuntureilta sisämaan sienikankaille
PORONHOIDON KEVÄTKESÄ (kesäkuu)
Vasonnan jälkeen porojen annetaan laiduntaa vapaasti. Häiriintymätön laiduntaminen on tärkeää kunnon kohottamisen ja kasvun kannalta. Porojen laiduntamista voidaan kuitenkin ohjailla joko paimentamalla tai aidoin, jotta kesä- ja talvilaitumet saadaan pidettyä erillään ja käytettyä ne halutulla tavalla. Monin paikoin poroille tehdään talven varalle kotoista rehua kuten kuivaa heinää, lehdeksiä ja säilörehua. Myös eri tarkoituksiin käytettyjen poroaitojen ja erotusaitojen kunnostus kuuluu poronhoidon töihin. Kesällä roudan sulettua huolletaan ja korjataan vasanmerkintäaitaukset, joita on sekä kiinteitä että siirrettäviä.
KESÄ (kesä-heinäkuu)
Poronhoitovuoden ensimmäinen suuri työ on koota porot keväällä syntyneiden vasojen korvamerkintää varten. Tässä työssä poronhoitajat käyttävät hyväkseen juhannuksen tienoilta alkavaa räkkää. Tokiksi kerääntyneet porot kootaan metsäalueilla pääasiassa jalkaisin ja tunturialueilla mönkijöitä ja maastomoottoripyöriä käyttäen ja ajetaan joko kiinteisiin suuriin aitoihin lähellä porojen perinteisiä kokoontumisalueita tai siirrettäviin aitauksiin, joiden avulla myös muualla olevat vasat päästään merkitsemään. Joskus porojen etsinnässä käytetään avuksi myös pienhelikoptereita.
Vasanmerkinnässä emäänsä seuraava vasa leikataan emän merkkiin. Yöllä ilman viilettyä vasat otetaan kiinni aitauksessa käsin, suopungilla tai vimpaa apuna käyttäen ja niiden kaulaan laitetaan numerolaput. Kun kaikki vasat on laputettu, vaatimien annetaan etsiä vasansa, ja samalla merkitään ylös mitä vaadinta mikin vasa seuraa. Vasat otetaan kiinni uudestaan ja niiden korviin leikataan oikeat korvamerkit. Toinen, perinteisempi tapa on, että poron omistajat etsivät aidasta omia vaatimiaan ja ottavat emäänsä seuraavan vasan kiinni suopungilla. Kun vasa on merkitty, se päästetään etsimään emäänsä. Merkinnän päätyttyä porot päästetään jälleen vapaasti laiduntamaan.
Vasanmerkitsemisaika kestää paliskunnista riippuen kolmisen viikkoa. Merkitsemättä jääneet vasat, niin sanotut peurakorvat, merkitään syksyn erotusten yhteydessä. Aikaisemmin vasanmerkitsemisen yhteydessä on saatettu osa rauhallisiksi todetuista hirvaista kuohita, jotta ne voitiin opettaa työhäriksi, lähinnä ajo- ja kantoporoiksi. Myös teuraaksi aiottuja siitokseen kelpaamattomia hirvaita on toisinaan kuohittu vasanleikkuissa.
SYYSKESÄ (elokuu)
Loppukesällä porot laiduntavat vielä vihreitä laidunmaita, mutta myös sienet alkavat tulla tärkeäksi osaksi ruokavaliota. Poron täytyy kerätä runsaasti rasvavarantoa talven varalle. Myös poronhoitaja kerää rehua, esimerkiksi poronjäkälää talven varalle mahdollisesti tarhassa pidettäville poroille tai maastoon vietäväksi. Ennen syksyn erotusten alkamista on myös aika kunnostaa ja huoltaa erotusaidat.
