PORON KEVÄT
Kevätauringon kovettaessa hanget jäkälän kaivaminen vaikeutuu. Porot siirtyvät syömään luppoa, naavan tapaan puissa kasvavaa jäkälää, tai vaeltavat tuntureille, joissa tuuli on pitänyt lumipeitteen ohuempana. Luppo on valkuaispitoisena ja helpommin sulavana sopivaa ravintoa nälkiintyneelle porolle. Lumen sulaessa poro etsii uutta vihreää ravintoa paljastuvista pälvistä. Ensimmäiseksi syödään vihreinä talven yli säilynyttä tai oraina talvehtivaa kasvustoa. Poro etsii kasvunsa alussa olevia versoja ja syö myös puiden ja pensaiden silmuja, norkkoja ja nuoria lehtiä sekä raatteen ja kurjenjalan meheviä juurakoita.
Keväällä vaatimien sarvet putoavat. Ei-kantavilla se tapahtuu varhain keväällä, kantavilla vasonnan jälkeen. Sarvekkuus nostaa vaatimen lauman arvoasteikossa korkeimmalle paikalle ja turvaa riittävän ravinnon saannin myös nopeasti kasvavalle sikiölle. Vasominen tapahtuu pääsääntöisesti huhtikuun lopusta kesäkuun alkuun, poikkeuksellisesti vasoja voi syntyä syksylläkin. Porovaadin kantaa keskimäärin 220 vuorokautta. Poro synnyttää tavallisesti vain yhden vasan. Vasat ovat syntyessään 4-6 kilon painoisia. Emä nuolee vasan kuivaksi.
Vasat ovat hyvin kehittyneitä ja nousevat jaloilleen jo puolen tunnin ikäisinä. Ne kestävät tiheän, onttokarvaisen turkkinsa ja niin sanotun ruskean rasvan takia kylmää hyvin mutta ovat täysin riippuvaisia emänsä maidosta. Vaatimen maidontuotannolla on myöhemminkin suuri merkitys vasojen kasvulle ja kehitykselle. Vaatimet imettävät vasoja alussa usein muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin, mutta imetykset lyhenevät ja harvenevat nopeasti. Imetykset loppuvat yleensä viimeistään loka-marraskuussa.
Poron maito on erittäin ravitsevaa. Siinä on rasvaa, valkuaista ja kuiva-ainetta enemmän kuin muiden hirvieläinten maidossa. Varsinainen maidontuottovaihe on lyhyt, mutta se vaatii runsaasti energiaa. Kevään ravintotilanne ei vielä riitä kokonaan kattamaan maidontuotannon energiantarvetta, vaan vaadin käyttää maidontuotantoon myös kudosvarastojaan. Vaadin voi menettää imetysaikana viidenneksen painostaan. Energiaa ja valkuaista sisältävän maidon avulla poronvasa kehittyy riittävästi käyttämään hyväkseen alkukesän runsaamman ravinnonsaannin. Jo ensimmäisten elinviikkojensa aikana se alkaa hamuta pieniä määriä kiinteää ravintoa. Kahden kuukauden iässä se on kehittynyt ruuansulatukseltaan täysin märehtijäksi.
PORONHOIDON KEVÄT (huhti-toukokuu)
Keväällä tapahtuva porojen vasominen on tärkeää aikaa laumojen kasvulle. Nykyään eloporokannasta yli 80 % on vaatimia, joten myös vasoja syntyy paljon. Vasonta alkaa yleensä huhtikuun lopulla. Sitä ennen porot ovat hakeutuneet tai paimennettu perinteisille vasomisalueilleen, joilla on pieniä kukkuloita, pälviä eteläisillä rinteillä ja suojaa kylmiltä tuulilta. Poroja on vasonnan aikana tärkeä suojata petoeläimiltä ja ulkoisilta häiriöiltä, muun muassa hiihto- ja moottorikelkkaturisteilta, etteivät vasat ja niiden emot joudu erotetuiksi toisistaan. Koska syksyllä teurastettavista poroista 70 % on vasoja, on vasatuotto ja vasojen eläminen kesän yli syksyn erotuksiin käytännössä poronhoitajan tilipussi. Vasakuolemien suuruus ja syyt vaihtelevat suuresti eri alueilla ja eri vuosina. Kesän aikana voi paliskuntien vasoista hävitä jopa puolet.
(K) Mitähän hyötyä sarvista poroille oikeastaan onkaan?
