PORO
Lapin vanhoissa saduissa poroja kutsutaan auringon karjaksi, jonka aurinkojumala on lahjoittanut ihmisille. Lappalaisten vanhojen tarujen mukaan Jubmel loi kerran maan poronvasasta. Luista tuli kallioperä, lihasta maa ja multa, mutta maan sisuksiin luoja piilotti poronvasan sydämen. Tuulessa yksinäinen vaeltaja voi joskus kuulla pienen poronsydämen lyönnit. (Therman, E. 1990. Noitien ja paimentolaisten parissa. WSOY, Juva)
Poro on peuran sukulainen
Poro on puolikesy hirvieläin. Se kuuluu peurojen sukuun.
Maailmassa on poroja noin kaksi miljoonaa ja niistä
suurin osa elää Venäjällä. Suomessa
poroja on noin 200 000 (2006). Pohjoismaissa poro on
kesytetty ihmisten hyötyeläimeksi Skandinavian
tunturipeurasta. Erilaisia peuran alalajeja on olemassa
kymmenen ja ne kaikki elävät maapallon pohjoisilla
alueilla. Kaikki alalajit ovat sopeutuneet oman alueensa
oloihin. Esimerkiksi hyvin pohjoisessa elävillä
peuroilla on lyhyet jalat ja siksi ne kestävät
paremmin kylmyyttä kuin muut peurat.
Etelämpänä elävillä peuroilla on
pidemmät jalat sekä pidempi turpa. Yhteistä
kaikille peuroille on ravinnon kaivaminen esiin lumikerroksen
alta. Poro muistuttaa ulkonäöltään
metsäpeuraa. Poro on metsäpeuraan verrattuna hieman
matalampi, sillä on lyhyemmät jalat sekä
lyhyempi turpa. Lisäksi metsäpeuran vartalo on
kapeampi.
Poroilla on paksu turkki ja komeat sarvet
Poron turkki voi olla aivan valkoinen tai lähes musta.
Suurimmalla osalla poroista turkki on kuitenkin ruskeanharmaa.
Paksun turkkinsa ansiosta porot kestävät hyvin
kylmää. Suomessa poro pärjää jopa -50
°C:n pakkasessa, mutta kuumuus aiheuttaa sille hankalan
olon. Poro vaihtaa turkkinsa joka vuosi. Vanha talvikarva
irtoaa kesä-heinäkuussa ja uusi alkaa kasvaa
elokuussa. Porot elävät yleensä yli kymmenen
vuotta, jotkut jopa 20 vuoden ikäisiksi.
Poroilla on pitkät jalat ja poron sorkissa eli koparoissa on neljä varvasta. Keskimmäisten varpaiden kynnet ovat pitkiä ja leveitä. Pehmeässä lumessa ja soilla poro levittää myös sorkan takaosassa olevat lisävarpaansa, jolloin poro ei uppoa seistessään tai kulkiessaan.
Urosporoa kutsutaan hirvaaksi ja naarasporoa vaatimeksi.
Niillä molemmilla on sarvet, jotka vaihtuvat joka vuosi.
Hirvailla on suuret sarvet, jotka putoavat alkutalvesta.
Putoamisen jälkeen ne alkavat taas kasvaa uudestaan.
Vaatimilla on pienemmät sarvet. Talvella sarvista on
vaatimille hyötyä, sillä sarvien avulla
vaatimet pystyvät karkottamaan hirvaat hyviltä
ruokapaikoilta. Se on tärkeää, jotta vaatimet
saavat tarpeeksi ravintoa myös niiden vatsassa kasvaville
vasoille. Vaatimien sarvet putoavat vasta vasojen syntymisen
jälkeen.
Porojen ääntelyä sanotaan roukuamiseksi. Kuuntele tästä, kuinka poro roukuaa!
TIETOISKU!
Lappilaisilla on poroille kymmeniä, jopa satoja
erilaisia nimityksiä, joilla kuvataan mm. poron
sukupuolta, ikää, väriä, kuntoa ja
luonnetta.
kermikkä = noin vuoden ikäinen poro
kosotus = neljä vuotta täyttänyt poro
nimiloppu = yli kuusi vuotias poro
runo = naarasporo, joka ei voi saada
jälkeläisiä
musikki = karvanväriltään tumma poro
kalppinokka = valkeaturpainen poro
mouhtikas = iloisen ylpeä
kesukka = kesy poro
kippa = sairas poro
nulppo = sarveton poro
pailakka = kesyttämätön, kuohittu (purtu)
urosporo
