SARVI- JA LUUTYÖT

Poronluu ja -sarvi ovat hyviä ja kovia materiaaleja, joista on perinteisesti tehty monia arjen esineitä. Ennen sarven ja muun kovan materiaalin käsittely oli miesten puuhaa, mutta nykyään sarven ja luun työstäminen kuuluu niin miehille kuin naisillekin.

 

Porolla on joka vuosi uusiutuvat sarvet

Porot pudottavat sarvensa joka vuosi. Jokaisella porolla on ainutlaatuiset sarvet. Pudonneiden sarvien tilalle kasvaa samankokoiset ja samanmuotoiset sarvet. Poronsarvi on siis uusiutuva materiaali ja sitä syntyy Suomessa joka vuosi yli 100 000 kiloa. Teurastettavilta poroilta otetaan sarvet talteen ja myydään edelleen muun muassa käsityöläisten materiaaliksi. Maastosta kerätään talteen porojen pudottamat sarvet eli niin sanotut jättösarvet. Poron syömä ruoka vaikuttaa sarviin. Kun poro syö hyvin, ovat sarvetkin paremmassa kunnossa.

 

Sarvissa on eroa

Poron sarvet jaotellaan vasan, vaatimen, hirvaan ja härän sarviin (häräksi kutsutaan sellaista urosporoa, joka ei voi saada jälkeläisiä). Eri sarvityypit ja sarven osat sopivat erilaisten esineiden valmistamiseen. Sarvesta tehdään nykyään sekä käyttöesineitä että koriste-esineitä. Tekijän täytyykin tietää tarkkaan, mitä hän voi mistäkin sarven osasta tehdä.

Hirvaan sarvia voidaan käyttää moneen tarkoitukseen, sillä niissä on eniten hyvää, tiivistä käsityömateriaalia. Hirvaan kookkaista sarvista tehdään suurimpia ja kestävimpiä sarviesineitä kuten puukontuppeja ja kieloja. Kiela on kahdeksikon muotoinen suopungin osa, jonka läpi suopungin lenkki kulkee. Vasan tai vaatimen sarvet ovat pienempiä, ja tämä pitää ottaa niiden käytössä huomioon. Härkien sarvet ovat useasti myös suuret, mutta ne ovat hauraampia kuin muiden porojen sarvet. Yhden hirvaan sarvista saattaa saada jopa 10–15 kiloa käsityömateriaalia.

 

Sarvesta valmistettiin monenlaisia esineitä

Perinteisesti sarvesta on valmistettu muun muassa lusikoita, puukontuppeja, neulakoteloita, rasioita, käsityötarvikkeita ja monia muita arkisia esineitä. Siihen aikaan, kun poroperheet (eli perheet, jotka omistivat poroja) vaelsivat porojen mukana paikasta toiseen, esineitten piti olla pieniä ja helposti kuljetettavia. Niestasäkkeihin, eli eväsreppuihin pakattiin tärkeitä työkaluja. Repussa kuljetettiin myös puukkoja, joiden terät suojattiin sarvesta valmistetuilla tupilla. Ompeluvälineiden säilyttäminen sarvesta tai luusta tehdyissä äimäkodissa eli neulakoteloissa oli välttämätöntä, etteivät terät, neulat ja piikit pistäneet tavaroita kantanutta poroa. Sarvesta tehdyistä esineitä tuli kauniita, kun niihin kaiverrettiin koristekuvioita.

 

Nykypäivän sarviesineet

Nykyään sarvesta tehdään sekä käyttöön tarkoitettuja esineitä että muistoesineitä matkailijoille. Monet korut, kalvosinnapit, kynttilänjalat, suola- ja maustesirottimet, hammastikku- ja tulitikkutelineet, lautasliinarenkaat ja avaimenperät valmistetaan poronsarvesta. Sarvinappeja käytetään vaatteissa, laukuissa, repuissa ja pussukoissa. Sarvesta valmistettuihin esineisiin voidaan tehdä erilaisia kuvioita kaivertamalla tai polttokynän avulla. Kiilto esineiden pintaan saadaan puolestaan hiomalla tai levittämällä pinnalle öljyä.

 

Luutyöt

Yleisin luutöiden raaka-aine on konttiluu eli poron sääriluu. Poron konttiluu on sopivan vaaleaa moneen tuotteeseen. Siitä on tehty muun muassa käsityökaluja, joiden avulla on valmistettu kuvionauhoja. Uudempia tuotteita ovat kirjeveitset. Sarven lisäksi myös luusta valmistetaan erilaisia koruja. Ennen ostolelujen aikaa poron pienistä koparaluista valmistettiin lasten leluja. Luita sopivasti peräkkäin asettelemalla tehtiin pitkiäkin pororaitoja eli porojen ja rekien muodostamia rivistöjä. Poron leukaluita on puolestaan voitu käyttää leikkiaseina ja lapaluuta lyömäsoittimena. Jos karhunhampaita otetaan talteen onnenamuleteiksi, niin miksipä ei poronhammastakin voisi laittaa kaulakoruksi.

 

Koparan eli poron sorkankynnet

Perinteisesti poron koparan kynsiä ei ole käytetty. Viime vuosikymmeninä muutamat käsityöläiset ovat alkaneet käyttää myös kynttä materiaalinaan. Pehmeää kynttä on helppo muokata eri muotoihin. Mustan, harmaan ja valkean värisistä kynsistä tehdään nykyään erilaisia koruja. Niihin saadaan kaunis kiilto pintaa hiomalla.

 

LATAA TÄSTÄ TULOSTETTAVA VERSIO!