SEIDAT
Seita on saamelaisten pyhä paikka luonnossa. Seidat ovat poikkeuksellisen muotoisia tai hyvin erottuvia luonnonmuodostelmia. Useimmat seidat ovat suuria kiviä, kivikasoja tai kallioita. Myös tunturi, järvi, lähde tai vanha puu voivat olla seitoja. Lisäksi ihmiset ovat rakentaneet seitoja esimerkiksi kasaamalla kiviröykkiöitä tai pystyttämällä puisen paalun. Seitoja palvottiin varsinkin muinaisina aikoina, jolloin saamelaisilla oli vielä omat luonnonuskontonsa. 1600-luvulla alkoi saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon. Seitoja palvottiin kuitenkin vielä pitkään, ainakin 1900-luvun alkuun asti.
Seidassa asustaa henki
Seidat olivat pyhiä paikkoja, sillä niissä uskottiin asuvan henkiä, haltijoita tai jumalia. Seitoja kunnioitettiin ja palvottiin. Usein seita omistettiin jollekin tietylle jumalalle tai tarkoitukselle; saamelaisilla oli esimerkiksi kalaseitoja ja peuraseitoja. Porolaumojen suojelemiseksi poroille rakennettiin omia seitoja. Seitakivelle osoitettiin kunnioitusta aina kalastamaan tai metsästämään lähdettäessä ja seidalle myös tuotiin osa saaliista. Seidalle voitiin uhrata vaikkapa kalojen päät tai silmät tai joskus kokonainen porokin. Ajateltiin, että kun seidassa asuvalle hengelle tuodaan lahjoja, henki esimerkiksi takaa hyvän kalaonnen. Hyvää onnea tuottamaan saatettiin uhrata myös koruja ja rahaa. Vastapalvelukseksi seidan henki suojeli kylän ihmisiä ja poroja.
Jokaisella saamenkylällä oli oma seitansa. Suuria seitoja matkattiin palvomaan kauempaakin. Myös suvuilla ja perheillä, joskus jopa yksittäisillä henkilöillä saattoi olla omat seitansa. Seitojen ympärillä suoritettiin erilaisia riittejä. Seita voideltiin kalan- tai poronrasvalla tai rasva laitettiin läheiseen kallionkoloon. Usein voitelemisen suoritti kylän shamaani. Samalla saatettiin soittaa noitarumpua ja laulaa joikuja. Eri puolilla Lappia oli erilaisia tapoja. Naiset ja eläimet eivät saaneet mennä seitojen lähelle, sillä metsästys ja kalastus (joihin seidatkin liittyivät) olivat miesten tehtäviä.
Seitojen ja ihmisten tehtävät
Seidalla ja ihmisillä oli omat velvollisuutensa. Ihmisten piti kunnioittaa seitaa ja tuoda sille uhrilahjoja. Seidan puolestaan kuului suojella ihmisiä ja auttaa heitä menestymään. Jos tämä sopimus rikottiin, siitä seurasi rangaistus. Ihmiselle rangaistus tarkoitti epäonnea tai sairastumista. Seita, joka ei tuonut ihmisille hyvää onnea, hylättiin ja poistettiin käytöstä. Seita saatettiin polttaa, jolloin siinä asuvan hengen uskottiin lähtevän pois linnun hahmossa. Hylätyn seidan tilalle valittiin uusi seitapaikka. Vielä nykyäänkin seidat ovat joillekin lappilaisille pyhiä paikkoja. Jos seitojen luona siis vierailee Lapissa, niitä kannattaa kunnioittaa. Suomessa seitoja tiedetään olevan ainakin 80. Tunnettuja seitoja ovat esimerkiksi Taatsin seita Kittilässä, Outakosken peuraseita sekä Muonion Seitapahta eli Kirkkopahta.
