Käsiteollisuus
Niksit ja neuvot
Kuvitus
Maksa velkas - paikkaa pöksys

Sananlaskuista ja talteen kerätyistä sattuvista sanonnoista valtaosa on syntynyt vuosisatojen kuluessa, hioutunut ja saanut toisistaan poikkeavia muotoja eläessään. Tämän päivän ihmiselle ne viestivät ennen kaikkea sitä, mikä on kansamme henkistä perintöä: arkipäivän opetuksia siltäkin ajalta, jonne ei historiankirjoitus yllä. Ajattelivatko esivanhempamme ekologisesti?

Kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä.

Säästäväisyys talon pitää. Eikä ole koiraa karvoihin katsominen, sillä paikattujen vaatteiden pitäminen saattaakin olla osoitus taloudellisista elintavoista. Mistähän johtuu, että nykyaikana olemme unohtaneet tämän sananparren ja jättäneet käyttämättä vaatteiden korjaamisen suomat mahdollisuudet paitsi rahansäästöön, myös persoonalliseen itseilmaisuun? Opiskeluaikoinahan sitä tuli applikoitua kukkia palkeiden peitoksi tai koristeltua virttynyttä villapaitaa, mutta mihin hiipuu into (vai loppuvatko ideat?!) opintolainoja maksellessa?

Ei osa puuta pilaa eikä paikka vaatetta vähennä.

Ammattitaitoinen puuseppä tietää, kuinka oksa otetaan, samoin voi ammattinsa tunteva ompelija paikata vaatteesta entistä ehomman!

Parempi on vanha tuttu kuin uusi nuttu.

Vanhassa vara parempi. Ei sitä reissussakaan niin pahasti rähjäänny, kun lähtee matkaan tutuiksi tulleilla kengillä ja pehmeäksi pidetyllä palttoolla. Meillä sitä paitsi taitavat riittää paremmin rahkeet luoda persoonallista kuvaa itsestämme ja kansamme kulttuurista kuin yrittää luoda haute couture -vaikutelmaa. Tehtäköön sitä sitten vaikka paikatussa berberissä.

Tilkku maahan heitetään, kuitu maasta nostetaan.

Jo esiäitimme huomasivat harmitella tehdyn työn hukkaan heittämistä. Jos kuitu suurella vaivalla nostetaan maasta, niin miksi valmis käyttökelpoinen aines heitetään pois. Mitenkäs se olikaan: jos tilkusta saa vyönlenkin, se kannattaa säästää. (muutaman vuoden takainen opiskelijoiden sanonta Pohjois-Karjalan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselta). - Tilkkutyöt ovat ilahduttavasti saaneet ihmisiä innostumaan viime vuosina, ja siinähän tulevat uusiokäyttöön niin verhot kuin farkutkin, kun vain sopiva kuosi kohdalle sattuu. Hurjin juttu kertoo kaupan kassajonossa tehdystä paidan ostotarjouksesta, kun sattui silmään lopultakin se oikea punainen.

Ei vanhaa virsua paikata maksa.

Kohtuus kaikessa. Eihän se korjaaminenkaan saa olla itsetarkoitus. Tärkeintä on tässäkin summata aika ja vaiva, materiaalit ja taloudellisuus, idea ja lopputulos, oma persoona ja ammattitaito. Viivan alle saa siis varmasti jokainen oman lukunsa. Voihan käydä näinkin: enne viisas virsuansa parsii kuin paljain jaloin talsii. - Ennen kotimaista käsityötä korjaa kuin halpatuotuun hepeneeseen haksahtaa?

Navigointi
1900
1910
1920
1930
1940
1950
1960
1970
1980
1990
2000