Säynätsalon kaupunginvaltuusto tilasi teoksen kuvanveistäjä Anne Alholta saaren asuttamisen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Neljästä eri sijoituspaikkavaihtoehdosta veistoksen paikaksi valittiin rakenteilla oleva Saunarannan puisto. Koko ympäristö rakennettiin samanaikaisesti Alhon teoksen kanssa.

Moniosainen teos koostuu kahdeksasta vanerista kootusta kehysosasta ja kahdesta vanerijalustoihin kiinnitetystä pronssifiguurista. Vasemmalla puolella rannalta katsoen on viisi kehystä, jotka etenevät Fibonaccin sarjan mukaisesti pienemmästä suurempaan. Väliin, lähelle puistokäytävää sijoittuu noin 80 cm korkea pronssinen naishahmo jalustalla. Vasen puoli kuvaa kotia, saapumista, tulemista. Oikea puoli kuvaa mahdollisia kaukomaita, seikkailuja, poismenoa. Siellä vanerikehykset on aseteltu niin, että liike katkeaa ja jonon oikeanpuoleinen pronssinen mieshahmo jää paikalleen. Teokseen käytetyn liimavanerin lahjoitti Schauman Wood, Säynätsalon tehtaat.

Kuvanveistäjä Anne Alhon (1955–2010) tuotannolle ominaisia piirteitä olivat rauta, ruoste, metalli, puu, kattohuopa, kupari, pronssi ja suuri koko. Hän yhdisteli materiaaleja yllättävästi ja esimerkiksi teräs ja pumpuli esiintyivät samassa työssä sulassa sovussa. Oleellisinta Alhon töissä oli kuitenkin oivallus. Jokaisessa veistoksessa on idea, jota katsoja huomaa yhtäkkiä selvittävänsä. Jyväskyläläinen kuvanveistäjä Anne Alhon mukaan ruostunut pelti tai harjateräs voi antaa muodon totuudelle ja kauneudelle siinä missä marmori tai pronssi. ”Koen vanhan pellin kauniina. Ruosteessa on mukana aika, se tavallaan konkretisoi ajan kulumisen. Ruostehan on palamista, hapettumista. Itse kukin tässä hapettuu koko ajan”

Lähteet:

Kirsti Vainio: Jyväskylän ja lähialueen julkisten veistosten ja muistomerkkien taustatietoja. 2001. (Saatavissa Jyväskylän taidemuseon arkistosta)