Enso-Gutzeit Oy:n Parviaisen tehtaiden toimitusjohtaja Hilmer Brummers halusi lahjoittaa Säynätsalon uuteen kunnantaloon taideteoksen tehtaan nimissä. Hän oli nähnyt kyseisen veistoksen tuntemansa kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa, josta teos sitten hankittiin kunnantalon pihalle. Vähän Säynätsalon kunnantalon valmistumisen jälkeen Wäinö Aaltonen kävi rakennuksen arkkitehdin, Alvar Aallon, kanssa katsomassa veistokselle paikan pation suihkulähteen reunalta.

Alkuperäinen kipsiteos on tehty 1928 nimellä “Salome“ ja se syntyi osaksi kuvanveistäjän pojan takkaan tulevia yksityiskohtia. Teoksesta on valmistettu useampi pronssivalos, joita on muun muassa Tornion ja Turun kaupunkien omistuksessa. Varhaisin pronssivalos on valmistunut Taidehallin näyttelyyn 1950. Juuri tämä versio sijaitsee Säyntäsalossa, joka nykyisin on osa Jyväskylän kaupunkia. Tanssijatar edustaa yhdessä Varjo kasvoilla -nimisen veistoksen kanssa Wäinö Aaltosen tuotannon rohkeinta kubismia. Intiimillä monumentaalisuudellaan Tanssijataresta löytyy samantapaista muotojen rikkautta kuin itse rakennuksestakin.

Wäinö Aaltonen (1894–1966) oli aikansa näkyvimpiä kuvanveistäjiä maassamme ja häntä pidetään 1900-luvun ensimmäisen puoliskon merkittävimpänä kuvanveistäjänä Suomessa. Aleksis Kiven muistomerkit Tampereella ja Helsingissä, Paavo Nurmen juoksijamuotokuva, Eduskuntatalon istuntosalin veistokset sekä Tampereen Hämeensillan figuurit ovat monien muiden rakastetuimpien monumenttiemme ohella Aaltosen luomia. Aaltosen muotokieli on omaperäistä ja hänen myöhemmissä töissään näkyy voimakas kiinnostus kubismia kohtaan.

Lähteet:

Satu Mattila: Alvar Aallon kunnantalo. Teoksessa: Päivät seutuvilla Päijänteen. Säynätsalolaisten kirja. 1994.