Kirkkopuiston kaunistamiseksi ostetut Raja-ahon Neito ja Karhu kertovat paljon siitä tavasta, miten julkisiin taideteoksiin on suhtauduttu. Alun perin Neito ja Karhu nähtiin kaupungin omanarvontunnetta pönkittävinä somisteina. Jyväskylän kaupunki osti Neito-veistoksen rakennusmestari J.E. Niemisen perikunnalta vuonna 1944 samanaikaisesti Karhu-veistoksen kanssa. Teosten hankinnan yhteydessä Jyväskylän kaupunginvaltuusto perusteli asiaa seuraavasti: “Vaikkakaan teoksilla ei liene taiteellisessa mielessä suurta arvoa, voidaan niiden hankkimista kaupungin puistojen koristeeksi puoltaa sen vuoksi, että nuorena kuollut kuvanveistäjä oli tähän mennessä ainoita keskisuomalaisia kuvanveistäjiä.” Veistoksillaan Neito ja Karhu nuori, lupaava ja varaton taiteilijanalku korvasi hyväntekijälleen rakennusmestari Niemiselle tälle hänen toisesta Italian-matkastaan aiheutuneet kulut.

Neito kuvaa surumielistä naista polvillaan rantakivellä toinen jalka vedessä katselemassa ikävöiden veden kuohuja. Mallina on toiminut todennäköisesti jyväskyläläinen nuori nainen, jonka kanssa taiteilija seurusteli. Neito-veistosta kutsutaan myös nimellä Aino ja nimen on arveltu tulevan veistoksen mallina toimineelta naiselta. Toisaalta aiheen voidaan katsoa viittaavan Kalevalan Aino-taruun. Lisäksi Neito tunnetaan nimillä Kevät ja Ikävä. Ensimmäiset kipsiluonnokset aiheesta taiteilija teki nimellä Kevät, ensimmäisen Italian matkansa (1925) muistumina. Teos on taiteilijan pohjoinen vastine kuuluisan renessanssitaitelijan Botticellin Firenzen Uffizi-galleriassa oleville teoksille Primavera (Kevät) ja Venuksen syntymä. Suomalaisina esikuvina Raja-aholle ovat toimineet Ville Vallgrenin ja Carl Eneas Sjöstrandin naisaiheet.

Oskari Raja-ahon (1899–1932) vain noin kymmenvuotisen taiteilijanuran alkuvuosille ovat tyypillisiä suhteellisen realistiset ja osin ekspressiiviset veistokset. Taideopintojen ja ulkomaanmatkojen myötä hän alkoi työstää teoksiaan kiveen, samalla hänen tuotantonsa sai klassisempia ja tyyliteltyjä piirteitä. Raja-ahon tyypillisiä aiheita ovat lapset ja naisfiguurit. Veistosten lisäksi hän teki maalauksia, sisustustöitä ja kirjankuvituksia sekä suunnitteli julisteita.

Lähteet:

Artopolis: Taidetta Jyväskylän katukuvassa. CD-ROM. (Saatavissa Jyväskylän taidemuseon arkistosta)

Simo Kotilainen: Jyväskylän julkiset veistokset. Taiteentutkimuksen proseminaari. Jyväskylän yliopisto 5.12.1978. (Saatavissa Jyväskylän kaupunginkirjastosta)