1911-1940

PAPERIA, PUUTA JA KRAVATTEJA

Voimakkaasta koulu- ja kulttuurikaupungin leimastaan huolimatta Jyväskylässä ja sen rajojen tuntumassa oli kaupungin varhaisista vaiheista alkaen harjoitettu monenlaista teollisuustoimintaa. Tehtaat olivat suhteellisen pieniä, toimialat kirjavia eikä yhtä selvästi hallitsevaa teollisuuslaitosta ollut.

Jyväskylää ei pidetty erityisenä teollisuuskaupunkina, vaikka 1800-luvun loppupuoli olikin Suomessa teollisuuden läpimurtoaikaa.

Korkeakosken saha ja viinatehdas, Kuokkalan saha sekä Lohikosken paperitehdas olivat seudun suurimmat teolliset yritykset. Yksikään niistä ei kuitenkaan sijainnut kaupungin alueella, näkömatkan päässä kylläkin. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin keskellä kaupunkia, Kirkkotorin laidassa toiminut Fredriksonin lakki-, kravatti- ja hansikastehdas oli Jyväskylän suurin teollisuuslaitos.

Tilanne muuttui täysin vuonna 1912, kun kaupungin edustalle Jyväsjärven rantaan valmistui Wilh. Schaumanin Faneeritehdas Oy. Vuonna 1920 sen tuotannon arvo oli kymmenkertainen toiseksi suurimpaan Fredriksoniin verrattuna ja suurempi kuin muiden teollisuuslaitosten yhteensä.

ASETEHTAAT POIS POMMIEN ALTA

Jatkoa suurteollisuudelle tuli 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin Jyväskylään ja lähiympäristöön sijoitettiin puolustusvoimien aseteollisuutta. Jyväskylää pidettiin strategisesti sopivana paikkana, koska se sijaitsi vihollisen lentosäteen kannalta kyllin kaukana rajalta ja rannikolta. Liikenneyhteydet olivat hyvät ja teollisuutta ennestään niin paljon, että työväkeä ja asuntoja oli saatavissa.

Ensimmäiseksi perustettiin ruutitehdas reilun kymmenen kilometrin päähän kaupungista, Laukaan Vihtavuoreen vuonna 1922. Toisena oli vuorossa Valtion kivääritehdas Tourulaan vuonna 1927 ja lopuksi tykkitehdas Rautpohjaan vuonna 1936. Tehtailla oli kaupungille huomattava taloudellinen merkitys. Varsinkin tykkitehtaan tulo helpotti pula-ajan jälkeisessä tilanteessa huomattavasti.

Pelkästään tehtaan ja sen viereisen asuntoalueen rakentaminen työllistivät 700 ihmistä, ja itse tehtaassa työskenteli vuoden 1940 lopulla 1 000 henkeä. Kaupungin asukasluku 1930-luvun lopulla oli noin 9 000.

Uusista metallitehtaista vain tykkitehdas sijoittui kaupungin rajojen sisäpuolelle. Kivääritehdas sijaitsi muutaman sadan metrin päässä rajasta ja keskustaankin oli matkaa vain kilometri. Yhtä lähellä oli Jyväsjärven vastarannalla, mutta maalaiskunnan puolella sijainnut Porin tulitikkutehdas.

Vanhoista tehtaista voimakkaasti kehittynyt Kankaan paperitehdas sijaitsi rajajoen, Tourujoen, varrella. Se ja kivääritehdas siirtyivät kaupungin puolelle vuoden 1941 alueliitoksen yhteydessä. Jyväskylän seudun teollista merkitystä lisäsi kahdeksan kilometrin päähän Vaajakoskelle rakentunut SOK:n monen eri alan tehtaan yhdyskunta, eikä Säynätsalon tai Tikkakosken tehtaillekaan ollut pitkä matka.

KAUPUNGIN NÄKÖÄ JA TUNTUA

Perinteinen puutalokaupungin ilme alkoi muuttua 1920-luvulla, kun ensimmäiset kerrostalot ilmestyivät eri puolille Jyväskylää. Katuja kivettiin ja hevoset saivat vähitellen väistyä autojen tieltä. Myös laivaliikenne oli saman kohtalon edessä, sillä koko ajan paraneva tieverkosto, automäärän lisääntyminen ja Pieksämäen radan valmistuminen veivät matkustajia ja rahtia pois laivoilta.

Suomalaisen ilmailun historiaa tehtiin puolestaan Keljonlahdella, jossa lentämisen monipuoliset puuhamiehet, Karhumäen veljekset, pitivät tukikohtaansa.

Koulumaailmakin muuttui. Jyväskylän vastaperustettu kansakoululaitos sai ensimmäisen koulurakennuksensa vuonna 1912 Puistokadulle ja toinen, Cygnaeuksen koulu, aloitti toimintansa vuonna 1925.

Lyseon ja tyttökoulun rinnalle perustettiin samoihin aikoihin kolmas oppikoulu, yhteislyseo. Merkittävin muutos tapahtui, kun seminaarista tuli Kasvatusopillinen korkeakoulu vuonna 1934. Pyrkimykset saada kaupunkiin yliopisto olivat jo vuonna 1912 johtaneet kesäyliopistotoiminnan käynnistymiseen.

Urheilun ja kulttuurin alueelta Jyväskylä toi yleiseen tietoisuuteen kaksi kestävää käsitettä, pesäpallon ja Alvar Aallon. Lyseon oppilas Alvar Aalto perusti vastavalmistuneena arkkitehtina ensimmäisen toimistonsa kotikaupunkiinsa syksyllä 1923. Hän suunnitteli Jyväskylään ja lähiympäristöön tuolloin useita rakennuksia ja myöhempinä vuosikymmeninä vielä lisää.

Lyseon ja seminaarin pojat saivat puolestaan toimia Tahko Pihkalan koekaniineina tämän kehitellessä Suomen kansallispeliä pesäpalloa 1920-luvun alussa.