Maito- ja rasvatahrat ovat erittäin ikäviä pöytäliinoissa. Varsinkin jos tahriintuneet pöytäliinat saavat odottaa pesua kauan istuvat tahrat itsepintaisesti paikallaan.

Entisajan perheenemännät selvisivät kuitenkin tahroista. He liottivat pöytäliinaa enne pesua pari tuntia kylmässä vedessä, jolloin valkuaisaine hajosi. Sitten he käsittelivät enne liotusta merkitsemänsä tahrapaikat tavallisella hyvällä saippualla. Näin yksinkertaisesta se oli ja tahrat lähtivät.

Nykyajan perheenemäntä ei tavallisesti liota liinojaan, ei edes tahroja käsitellä mitenkään enne pesukoneeseen panemista. Useimmiten liina pestään pulsaattorikoneessa muun pyykin mukana ja pesuaine on sitä mitä kotona sattuu olemaan. Ei ole sitten ihme, että maito- ja rasvatahrat istuvat liinoissa ja niiden alkuperäinen kaunis väri haalistuu. Useimmat pulverithan sisältävät kirkasteita, jotka ovat vahingollisia kirjopyykille.

Pesukoneet ja uudet pesuaineet ovat paljon helpottaneet perheenemännän työtä, mutta samalla ne ovat tuudittaneet hänet liialliseen huolettomuuteen. Tahrat ovat aina tahroja, ja ne vaativat aina erikoiskäsittelyä.

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten sattui dipl. insinööri Norrman näkemään matonkutojan, joka vaivalloisesti pujotteli räsykudettaan viriöön päistään koverretulla päreellä, jolle sen ajan käytännön mukaan kude oli kääritty. Kun tämä päresukkula oli kudetta täynnä, oli sen luisto olematon ja se oli väkipakolla työnnettävä viriön läpi ja kun taas päre oli tyhjenemässä takertuivat sen kärjet itsepintaisesti loimilankoihin.

Tämä antoi aihetta ryhtyä suunnittelemaan uutta parempaa mattosukkulaa hankalien päreitten tilalle, lukuisia muunnoksia kokeiltiin, mutta vasta kahdeskymmenes malli oli täysin tyydyttävä. Tämä patentoitiin toukokuussa 1927 ja siitä sai alkunsa Normalo, joka sittemmin rekisteröitiin kutomavälineiden tavaramerkiksi. Uusi sukkula voitiin tavanomaisen sukkulan tapaan heittää viriön läpi. Sen valmistus oli yksinkertaista ja joutuisaa ja sen käyttötapa niin ilmeinen, että se ei kaivannut ohjeita.

Maamme matonkutojat ottivat uuden sukkulan innostuksella vastaan. Sitä käytetään myös ulkomailla. Sen vaikutus maamme kotikudontaan on ollut suuri. Sen turvin matonkudonta on Suomessa saanut nykyisen enne aavistamattoman laajuuden. Maamme omat kotoiset räsyvarastot osoittautuivat enne pitkään riittämättömiksi. Nyt tuodaan räsykudetta Ruotsista ja muista Skandinavian maista. Englannista ja Amerikasta tule meille räsykudetta valtavina satoja kiloja painavina paaleina ja tätä kudetta myydään osuus- ja yksityiskaupoissa kautta maan. Vastaavasti vain osa täällä kudotuista matoista jää kotimaahan. Räsymattoa viedään paljon ulkomaille, varsinkin Ruotsiin, Saksaan ja Englantiin, sekä muihin lähi Euroopan maihin, mutta myös valtamerentakaisiin maihin Amerikkaan ja Kaukoitää myöten.

Nykyään ei kaikki matonkude olekaan käytetyistä vaatekappaleista suikaleiksi leikattua tavaraa, vaan uutta ja puhdasta korkealaatuista nauhamaista kudetta, jota saadaan vaateteollisuuden sivutuotteena kun kangaspakkojen hulpiot poistetaan ennen kankaan käyttämistä. Tämä kude saadaan pitkinä mittoina sekä valkoisena että iloisen värisenä ja se antaa kutojalle tilaisuuden kokeilla sommittelutaitoaan samalla kun itse kutominen on hauskaa työtä joka antaa tekijälleen monipuolista liikuntaa. Sen takia onkin räsymaton kudonta niin suosittu vapaa-ajan harrastuksena ja se on nyt aivan viime aikoina osoittautunut olevan kaikkialla maassamme voimakkaassa nousussa.