Jokainen kudonnan ja käsityön parissa toimiva ja askarteleva tietää jo omasta kokemuksestaan, että lankoja samoin kuin lankavyyhtejäkin on sangen monenlaisia. Valmiita tehtaitten standardivyyhtejä tapaamme nykyään harvoin; kotitekoisia, toki onneksi paljonkin, mutta niin erilaisia. On pasmamallisia ja pasmattomia, on selviä ja täsmällisiä, sekaisia ja epämääräisiä. Toiset vyyhdit juoksevat kerinpuulta hyräilyn ja laulun tahdissa, toisia säestävät huokaukset. On sitten vielä lyhyitä ja paksuja vyyhtejä, joita ei saa mihinkään mahtumaan, sekä käsittämättömän pitikiä 3-4 m:n mittaisia. Pieniä vyyhtejäkin on monenlaisa ja niitä pyörittelevät ne äidit ja tyttäret, jotka vastikään ovat langan valmistustaidon, kehruun opetelleet.
Mutta kuka kehrääjä tai langan käsittelijä tuntee "taikavyyhdin"? Sellaisen, josta langan molemmat päät juoksevat yhtä aikaa. Tämä vyyhti on helposti vyyhdittävissä ja erikoisen sovelias kehrääjien, langan kertaajien ja kutojien käyttöön. Varsinkin lankaa kerrattaessa ja yhteen puolattaessa ei lankaa tarvitse lainkaan jakaa erilleen, vaan voidaan se käyttää suoraan vyyhdistä. Tällaisen vyyhdin koon on tosin oltava melko pienen, vain noin 15-20 sm, mutta niinpä myös voidaan täten kerrata tarkoin pienetkin lankaerät, jotka muuten kukaties jäisivät käyttämättä.
Esim. lankoja kerrattaessa, kun rullilta juoksevat langat loppuvat eri aikoina, voi jäljelle jääneen langan vyyhditä tällaiselle "taikavyyhdille" ja siitä kerrata loppuun.
Lanka vyyhditään rukin kehrävarren- ja vasemman käden sormien varaan. (Kuva 10). Allaoleva piirros on kaavakuva vyyhdin yhdestä kierrosmallikerrasta. (Kuva 11). Huomaa miten joka toinen kierros on suora, joka toinen kierros käy ristiin.
Sormesta päästetään vyyhti ja langanpäät yhdistetään kertausta varten. Vaikka vyyhti näyttää sekaiselta, juoksevat langat hyvin, jos ovat oikein vyyhdityt. Kuva 12.
"Taikavyyhti" on vanhan kansan taitoja. Olen oppinut sen aikanaan äidiltäni ja monesti paanis jännityksellä seurannut sen purkautumista. Toistaiseksi en ole sitä muualla tavannut, mutta ehkäpä jotkut "Kotiteollisuuden" lukijoista sen tuntevatkin. Olisi muuten hauskaa jos tämän lehden palstoille tulisi muitakin tämän tapaisia vanhoja tai uusia pikku "keksintöjä" eli käteviä tapoja, joita käytännöllisessä työssä voisimme ottaa varteen ja tiedoittaa siitä toisillekin yhteiseksi huviksi ja hyödyksi.
Martta Saarto
Teenlehdistä, jotka juonnin jälkeen ovat jääneet kannuun, saa puhdistavaa nestettä, kun kaataa vettä niitten päälle, antaa seisoa tunnin ajan ja sitten siivilöi lehdet pois. Sitä voi käyttää maalattujen esineitten, ovien, ikkunapuitteitten, ikkunain ja peilien pesemiseen. Esineet saavat kuin uuden kiillon. Haarukoista ja veitsistä, joilla on silliä ja sipulia käsitelty, lähtee epämiellyttävä haju ja maku pois kun ovat lionneet teevedessä.
Kuluneita ja kiiltäksi tulleita pukuja voidaan siistiä - semminkin jos ne ovat n.s. kampalankakudosta - kostuttamalla kuluneet kohdat heikolla ammoniakkivedellä (1 os. ammoniakkia 10 os. vettä), jonka jälkeen kohtia harjataan lämpimään veteen kastetulla harjalla.
Sukan suojustimia. Vaikkakin sukansuojustat eli irtokantapäät ovat jo olleet kauan käytännössä, niin lienee syytä siitä pikkuneuvolla jälleen muistuttaa tänä aikana, jolloin jos milloin on vältettävä sukkien kulumista, kun ei uusia sukkia niin helposti ole saatavissa. - Vanhoista käyttökelvottomista hansikkaista tai muusta ohuesta, pehmeästä nahkasta voi valmistaa ompelemalla ja yhdistämällä pienempiäkin palasia, sukan kantapään muotoisen, mutta tätä suuremman irtokantapään. Rinnan kohdalta yhdistetään kantapään kulmat kuminauhalla, joka pitää sen jalassa paikoillaan ja sen avulla saa kantapään haitatta vedetyksi sukan päälle ennen kengän jalkaan panemista. Tähän irtokantapäähän voi parsinneulalla pistellä läpiä, jonka kautta jalan hikeentyminen estetään.
