"Näin keväällä ja kylän huomattavimpien nimipäiväkutsujen lähestyessä huomaan vanhan pukuni vaikuttavan ikäänkuin "terveisiltä maalta", valitti maalaisserkku, ja kaupungin ompelimoserkun täytyikin tähän myöntyä. Ruvettiin miettimään puvun korjauskeinoja. Serkun mukana olleesta tilkkupussista löytyi kotikotoisen pellavakankaan kaistale, joka ratkaisi asian. Puvun hihat leikattiin poikki kuluneiden kyynärpäiden yläpuolelta. Ratkoimme kappaleet, jotka silitettiin. Leikkasin niistä kaksi taskua, jotka ommeltiin valmiiksi ja sovitettiin serkun päällä paikoilleen. Pellavakankaan palasta leikattiin tyylikäs kaulus ja hihansuukäänteet. Niihin piirsin valkokirjontamallin, jonka serkku ompeli pumpulisen loimilangan tähteillä. Kun puku vielä siistittiin ja harjattiin ja tahrat poistettiin kahvitilkkasella, vaikutti se uusine kauluksineen varsin sievältä. Naapurin neitosetkin olivat sitä seuraavilla nimipäiväkutsuilla ihailleet.
Auroora.