Historiaa

Sanoista saaristo ja saaristolaisuus sisäsuomalaiselle tai urbaanille ihmiselle tulevat mielikuvat merestä, luonnosta, tuulesta, kalliosta, kalastuksesta ja puhtaasta luonnosta. Askeettinen elämä ilman nykyajan mukavuuksia perinteitä kunnioittaen, sitä se saaristolaisuus on. Todellisuudessa esimerkiksi Turun- ja Turunmaan saaristo jaetaan luonnonolosuhteiden mukaan erilaisiin elinympäristöihin, sisä- keski- ja ulkosaaristoon, jotka poikkeavat toisistaan suuresti. Oman poikkeavan kulttuurisen elinympäristön luovat saaristo- ja rannikkoalueen suomen- ja ruotsinkieliset yhteisöt.

Saariston ja rannikon asukkaat ovat jo esihistorialliselta ajalta saakka käyneet kauppaa vesiteitse. Skandinaaviset ja Viikinkiajan löydökset saaristosta tukevat tiiviin kanssakäymisen teoriaa. Rannikon ja saariston käsityönteon historiaa tarkastellessa ei voi välttää talonpoikaispurjehdusta, eli keskiajalta peräisin olevaa tapaa laivata viljelemiään, keräämiään tai valmistamiaan tuotteita kaupunkeihin Itämeren ympäristössä. Talonpoikaispurjehduksen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen purjehdukset hiipuivat pikkuhiljaa.(Heikki Jaakkola, Taito-lehti 3/93). Perinteisistä käsityötuotteista purjehdukseen ja merenkulkuun liitetään laivojen ja veneiden valmistuksen ohella veneryijyt, joita käytettiin erilaisilla säillä purjehdittaessa lämpiminä peitteinä eläinten taljojen ohella. Kalastusvälineitä tehtiin paljolti itse vielä pitkälle 1900-l. saakka. Verkkojen kudontaa pidettiin monesti perheen kunnia-asiana. Tarve oli kuitenkin usein suurempi kuin mitä pystyttiin tekemään. Pyydyksiä teetettiin jonkin verran tilaustyönä, mutta suoraan myyntiin tekeminen oli hyvin vähäistä ja tapahtui yleensä oman pitäjän sisällä.

Mielikuvia

Markkinoitaessa saaristolaisuutta erilaisissa esitteissä luotetaan perinteisiin mielikuviin: ”Saariston asukkaiden on aina pitänyt tulla toimeen lähinnä oman alueensa palvelujen ja tuotteiden turvin. Käyttöesineiden valmistaminen käsityönä, jopa itse tuotetusta raaka-aineesta, on kuulunut taitotietoon, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle.” (Skärgårdshantverk 1999.) Meri, luonto, tuuli, kalliot, kalastus ja puhdas luonto. Samoja tuntemuksia halutaan tuoda esille markkinoitaessa saaristolaisuutta erilaisissa esitteissä. Eroaako maaseudun elämä muualla Suomessa saaristolaiselämästä? Kun elät Kainuun korvessa tai Turunmaan saaristossa luonto aina lähellä – halusit tai et. Väite; asukas saa luonnosta voimaa pitää usein paikkansa, mutta toisaalta luonto voi välillä ahdistaa ja olla uhkaava voima. Moni matkailija tunteen saaristoluonnon yhden vuodenajan kesän; leppeän tuulen, auringon paisteen ja raikkaan meri-ilman. Minkälaista luonnetta ja sitkeyttä vaatii eläminen saaristossa muina vuodenaikoina kuten, luonnon ympäröimänä marraskuisessa myrskyssä, tuulten riepoteltavana ja räntäsateen kastelemana tai kevättalven kelirikkokautena odottamassa helikopterikuljetuksia mantereelle. Lähes poikkeuksetta saaristossa ympärivuotinen asutus on harvaa ja matkat lähinaapureihin pitkiä. Kesällä rannat ja kyläraitit täyttyvät kesäasukkaista ja satunnaisista matkailijoista. Talvella liikkumista paikasta toiseen vaikeuttavat luonnonolosuhteet ja kesällä yhä enemmän ruuhkautuvat täyteen ahdetut saaristolaislautat.

Alueellinen mielikuvamarkkinointi on onnistunut. Mikä muu alue kuin saaristo olisi samalla tavoin yhtenäinen alue muualla päin Suomea asuvalle, ehkä Lappi. Onnistuuko paikallisten asukkaiden hyödyntää hyvinkin lyhyet sesonkiajat tarjoamalla matkailijoille palveluita ja tuotteita. Monet alueella järjestetyt koulutukset ja projektit ovat edesauttaneet ja auttavat edelleen alueen asukkaita, käsityöläiset mukaan lukien, sekä markkinoimaan palveluitaan ja tuotteitaan, että luomaan yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tiedon kulussa Saaristossa ollaan lähes tasa-arvoisia muun maan maaseutuasukkaiden kanssa. Nopeat puhelin- ja tietotekniikkayhteydet mahdollistavat ajantasaisen viestinnän, saaristosta mantereella tai muihin maanosiin. Aikaa, vaivaa ja kustannuksia säästävät mahdollisuudet hoitaa yhteyksiä, kuten rahaliikennettä, tilauksia ja osin toimituksia sähköisesti. Kansainvälisyys on osa saariston arkea ympäri vuoden, ei vain turistisesongin aikana. Entisajan saaristolaiselle laajat käsityötaidot olivat itsestäänselvyys ja elinehto, mutta nykyään ne ovat taitoja jotka osataan siksi että halutaan. Ovatko saaristolaisen ominaisuuksia peräänantamattomuus ja käytännöllinen luovuus. Jokainen saaristossa asuva varmaan ainakin haluaisi löytää itsestään näitä luonteenpiirteitä.

Tekijät - © Suomen käsityön museo