Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995 on muuttanut erityisesti maaseudun ihmisten elämää. Suomi on monien muiden maiden ohella oppinut hyödyntämään rakennerahastojen kautta kanavoituvia EU-tukia. Erilaisia hankkeita on luotu maaseudun elävöittämiseksi ja asutuksen säilyttämiseksi maaseudulla. Erityisesti saaristoalueella ollaan oltu aktiivisia projektien luojia. Projekteja käynnistettäessä ihmisiä on innostettu mukaan ideointiin ja monet kehotukset ovat suoraan käsityöläisille kohdennettuja: ”Onko Sinulla idea, joka voisi tuoda uusia työpaikkoja maaseudulle? Mietitkö miten kehittää aluettasi tai toimintaasi?"

Maaseudulla asuvien ihmisten asema ja toimeentulo koetaan jatkuvasti uhatuksi. Monet miettivät sitä antaako Suomen ja Eu:n maaseutupolitiikka mahdollisuuksia elää maanviljelijänä, kalastajana, käsityöläisenä kasvukeskusten ulkopuolella. Maaseudun asukkaista jatkuvasti pienenevä vähemmistö saa toimeentulonsa maataloudesta. Parhaiten maaseudun paikalliset toimijat on saatu mukaan EU:n LEADER II -ohjelman ja kansallisen POMO-ohjelman toteuttamiseen. Monen pienen, paikalliselta tasolta nousseen toiminnan tukemista saa asukkaita mukaan toimintaan ja elinkeinorakenteen muutos näkyy maaseudulla tuhansina kehittämisprojekteina ja uudenlaisena aktiivisuutena.

Käsityöläiset ovat osallistuneet aktiivisesti EU-projekteihin ja hankkeisiin. Projektien merkityksestä ja onnistumisesta ollaan oltu montaa mieltä. Positiivisina puolina on nähty tutustumista toisiin käsityöläisiin, verkostoitumista ja ajatusten vaihtoa. Varsinkin aloittelijat, mutta myös pidempään alalla toimineet ovat pitäneet hyödyllisinä erilaisia tuotearviointeja ja yritysten kokonaisanalyysejä. Myös verotukseen ja lainsäädäntöön liittyvää päivitystä on pidetty tärkeänä. Eri projektit ovat saa-neet kritiikkiä mm. siitä ettei itse projektiin osallistujia ole kuunneltu suunnittelu vaiheessa, kurssien aiheet ovat olleet itsestäänselvyyksiä, vastaavista aiheista on kuultu jo monta kertaa aiemmin tai osallistuminen on ollut kallista tai rahaa on laitettu ulkoisiin puitteisiin.

Maaseudun ja samalla saaristoalueen kuva tulevaisuudesta on valoisampi kuin minkä kuvan esimerkiksi media luo meille. Pitkäjänteiseen suunnitteluun ei ole usein mahdollisuutta niin viljelijällä kuin käsityöläisellä. Projektit ovat yleensä määräaikaisia ja toimintojen jatkuminen entisen kaltaisina projektien jälkeen ei ole itsestään selvää. Projektien kautta on eletty vasta vajaa kymmenen vuotta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yhteisöjä, osuuskuntia, yhtiöitä, joiden organisaatiot menevät yli valtakunnan rajojen – tulevaisuus näyttää.

Tekijät - © Suomen käsityön museo