Saaristolaiskäsityöprojekti
Saaristolaisuus
Saaristolaiskäsityöläisen arki
Käsityöläisesittelyt
Projekteja saaristossa
Linkkejä
Parainen
Raine Asikainen, keraamikko, Kruukmaakari
”Tuntuu että yhteiskunta koettaa jollain lailla poistaa kaiken sellasen vaihtoehtos jutun, jos joku edustaa semmosta lievääkään vaihtoehtosuutta. Mä oon sen kattonut niinkun vähän velvollisuudeksenikin pitää tätä yllä vaikka tää käsityöläisyys on niinkun aivan järjetöntä taloudellisesti.”
Paraisten Mielisholmassa keraamikko Raine Asikaisen käsissä muovautuvat jo perinteiset Paraisten purje-mukit. Asikaisen erityisosaamisalue on kuitenkin kidelasitustekniikka, jonka taitajia Suomessa on vain muutamia. Keraamikon koulutus, jatkuva lisäkouluttautuminen ja pitkällinen kokemus takaavat tuotteiden tasalaatuisuuden. Omassa pihapiirissä sijaitsevan työpajan tietokoneohjattu keramiikan polttouuni on tärkeä työväline kidelasitekeramiikan onnistumisen kannalta. Kaikkea keramiikkaa Asikaisen ei tarvitse nykyään markkinoida itse, vaan kidelasitekeramiikkaa markkinoi sekä kotimaahan että kansainvälisille markkinoille nokialainen tmi Kirsikas.
Asikainen muistelee kuinka aiemmin tuli kierrettyä monet saariston ja rannikon kesätapahtumat tuotteita myymässä. Käsityöläisillä oli muutenkin epävirallista yhteistoimintaa, ei projektien organisoimaa. Silloin tällöin nykyäänkin erilaisia talkoita viritellään. Nykyään suuri osa keramiikasta myydään yritysten liikelahjoiksi ja myyntityö tapahtuu suoraan yrityksille. Asikaisella on myös jälleenmyyjiä ja oman työpajan yhteydessä on Myymiö eli myymälä, jossa vierailee kesäisin matkailijoita. Keramiikan ohella Asikaista työllistävät nykyään korjausrakennuskohteet ja veneenrakennus.
Kruukmaakari
Raine Asikainen
Mielisholmantie 116
21600 PARAINEN
02 – 4544248
Korppoo
Juha Niemimaa, keraamikko.
”Aurinko - Tää on itse asiassa ensimmäinen mun tosi positiivinen esine. Mää tulin lomalta, niin heti ensimmäisenä päivänä. Oli vaan niin hyvät fiilikset. Hyvä loma ja paja täynnä maksavia asiakkaita että se meni koko kesä niillä. Se vaan tuli - siinä oli symboliikkaa, kyllähän noita aurinkoja on ollu iät ja ajat., että oli vaan niin hyvät fiilikset.”
Keraamikko Juha Niemimaa on päätynyt ratkaisuun ettei yrityksen nimellä ole väliä: ”Tää on omalla nimellä, että tää on vaan keramiikkapaja Juha Niemimaa. - Kyllähän sitä kulisseilla voi pienen aikaa duunata ihan mitä vaan, ei se pitkälle pidä”.
Itsenäinen työskentely ja luova hulluus ovat Juha Niemimaan, korppoolaisen keraamikon mielestä käsityöläiselämän hyviä puolia. Toimeentulon epävarmuus ja kiireisen työnteon kausiluontoisuus vaikeuttavat toisaalta luomistyötä. Elämän realiteetteihin kuuluvat sähkölaskut ja vuokrat, ruokaakin on ostettava. Korppoossa aurinko kuitenkin paistaa, jos ei muuten, niin Juha synnyttää auringon dreijaamalla, myös matkailijoiden iloksi. Keraamikon toimeentulo muodostuu monista eri osasista ja työpäivät venyvät usein pitkiksi. Omasta kunnosta on muistettava pitää huolta, sillä hankalat työasennot ja stressi kuluttavat elimistöä.
Meri ja luonto, kuten esimerkiksi Kökarin saaren karujen kallioiden historialliset kertomukset vaikuttavat monin tavoin Niemimaan töihin ja työskentelyyn. Niemimaa on ollut mukana vuosien mittaan monien musiikki- ja elokuvatapahtumien järjestämisessä, aina eivät pelkkä savi ja keramiikka siis riitä.
Keramiikkapaja Juha Niemimaa
& Stabs Galleri
21710 KORPPOO
040-5757032
www.kolumbus.fi/keramiikkapaja.niemimaa
email: keramiikkapaja.niemimaa@kolumbus.fi
Korppoo
Britt Henriksson, kutoja, käsityöalan monitoimihenkilö
Britt Henriksson, käsityön monitoiminainen on tutustunut monelta eri kannalta lapsuuden kesistä tuttuun paikkakuntaan Korppooseen. Nykyään Britt tekee koneella sekä itse- että muiden suunnittelemia neuleita osin alihankintana oman liikkeensä Käsityöpuoti Hjalmarin takahuoneessa. Korppoon keskustassa sijaitsevassa Hjalmarissa on myynnissä vaihtelevasti useiden saaristolaiskäsityöläisten tuotteita. Saariston rengastie vetää Korppoon keskustaan runsaasti matkailijoita ja kesäasukkaita. Lyhyt kesäsesonki on Brittillä niin kiireistä aikaa, ettei omia tuotteita ehdi valmistamaan. Moni vakituinen asiakas jättääkin neuletilauksensa, jonka Britt syksyn synkkinä päivinä valmistaa. Kesällä myymälä on auki lähes aamusta iltaan ja muulloin ikkunamarkiisien ollessa auki tietää Brittin olevan paikalla. Kombipäähine on Brittin oma suunnittelema tuote, jonka markkinointiin hän on saanut apua myös käsityöprojekteista. Monien projektien ongelmana on se, etteivät käsityöläisten haluama käytäntö ja teoria aina kohtaa, jos saisi vaikka suoraan rahaa painotuotteisiin, toivoo Britt.
Britt Henriksson
Hjalmari
21710 KORPPOO
02 – 463 1744
040 – 997913
Parainen
Jill von Weymarn, lampuri, neuledesigneri
”Suomenlampaan villasta, luonnonvärisestä, tehdä ja myydä neuleita ja turkistuotteita, pääasiallisesti käsin, se oli heti aluksi mun johtotähti”.
”Ihmiset jotka ostaa tuotteitani, ne ostaa elämyksiä, jonkin stoorin, jonkun historian - ja mä haluan että kaikki mun villapaidat niin ne on satu, ne on kertomus, edustaa tätä kestävää eettistä kehitystä lampaasta lopputuotteeseen.”
Stentorpin tila Paraisilla on ollut suomenlampaan villan puolesta puhujan Jill von Weymarnin koti ja tukikohta yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Lähtikö elintarvikekemistin kiinnostus suomenlampaan villaan tilalle hankituista nurmikon leikkaajista, lampaista, vai isän Alaskasta tuomasta villapaidasta, luultavasti molemmista.
Villan tuotannossa Jillin mielestä tärkeintä on lampaiden hyvinvointi ja villan laatu. Niin langan, kuin nahan muokkauksessa luonnonmukaisuuden tulisi olla itsestäänselvyys. Jill yksi kolmesta saaristoalueen ammattitaitoisesta villa-arvostelijasta. 1990-luvun puolivälissä aloitettu FineFinWool-projekti, sekä hienovillan tuottajien yhteistyö pohjoismaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ovat vieneet suomenlampaan villan kehitystä eteenpäin. Jill on ollut vuosien mittaan mukana monissa muissa kansainvälisissä projekteissa, esimerkkeinä mm. ForMare-projekti ja Skärgårdssmak-projekti. Jill sanoo, että harvat projektit antavat yrittäjille ja niille jotka todella ovat siinä mukana, konkreettista hyötyä. Jill toteaa, ” Ei yrittäjällä ole mahdollisuutta kouluttautua ja istua ikuisesti koulun penkillä. Mut jos siinä on joku tämmönen konkreettinen juttu kuin näyttely, niin silloin siitä on hyötyä."
Aiheet ja ideat suunnittelemiinsa villapaitoihin Jill saa luonnosta, suomalaisesta ja pohjoismaisesta mytologiasta, merellisestä lähihistoriasta ja suomalaisten taiteilijoiden teoksista. Suunnittelutyötä on helpottanut tietokone, sillä ennen millimetripaperille piirretyt mallit ohjelman avulla muokata eri kokoihin sopiviksi ja yhdistellä vanhoja malleja uudella tavalla. Tietokone helpottaa nykyään monia muitakin töitä; netin kautta hoituvat niin laskut kuin markkinointi ja tiedotuskin.
Jill von Weymarn
Stentorp
21610 KIRJALA
02-458 8711
0400 – 844 506
www.stentorp.parnet.fi
email: stentorp@parnet.fi
Parainen
Nina Tuomisto, kankuri
Opettaja sai idean uudesta ammatista itämään ”Et kaikkee muuta pystyy kangaspuilla tekee muttei kumisaappaita”.
Meri on tuttu elementti Paraislaiselle kankurille Nina Tuomistolle, sillä nuorena tyttönä kansimiehen työ vei hänet muutamaksi vuodeksi maailman merille. Tuntumaa ja asiantuntemusta syvensi koulutuksen kautta saatu perämiehen oppi. Omakotitalon hankinta ja perheen perustaminen toivat Ninan Paraisille. Kahden pojan syntymä ja elämän eteen tuomat yllätykset saivat Ninan miettimään uutta ammattia, paljon poissaoloa vaativan merellisen työn sijaan. Kädet vaativat tekemistä ja opinahjo löytyi Mynämäeltä Lounais-Suomen käsi - ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Aluksi opinnoissa oli kyse hyvän harrastuksen, eli kudonnan vahvistamisesta. Innostava opettaja, jonka periaatteena oli, ”Et kaikkee muuta pystyy kangaspuilla tekee muttei kumisaappaita”, sai Ninan miettimään kudonnasta uutta ammattia. Turunmaan-, Ahvenanmaan- ja Tukholman-saariston käsityöläiskatselmuksesta uusi ura alkoi. Nyt uuden ammatin myötä Nina on opetellut käsityötekniikoiden ohella monia uusia asioita, markkinointia, kirjanpitoa, runouden saloja, tietotekniikkaa ja digikuvausta. Verkostoituminen eri käsityöläisten kanssa on ollut Ninan mielestä tärkeää.
Nina Tuomisto
Huvilakatu 9
21600 PARAINEN
02 – 4580327
email: prosalum@saunalahti.fi
Huom. osaajaesittely sivuilla: www.arsnet.net
Angelniemi
Tuula Nikulainen, tekstiilitaiteilija, hevoshuovuttaja
”Mä nautin sit tästä hevoshuovutuksesta, et se on tämmönen yksinkertaisena tekniikka, et mä voin ottaa tavallaan työkalut kainaloon ja vaihtaa maisemaa ja toisaalta just et mä voin tehä ulkona ja en oo sidottu johonkin vehkeeseen jossain talossa tai tehtaassa.”
Peksalan koulu Angelniemellä on tukikohta, josta huopataiteilija Tuula Nikulainen nykyään lähtee hakemaan oppia ja vaikutteita työskentelyynsä. Peksalasta Tuula kuljettaa osin suomalaiseen muinaistarustoon, omiin muistoihin ja kokemuksiin perustuvia voimakasvärisiä töitä näyttelyihin Suomessa ja ympäri maailmaa. Työtilat vanhan koulun erillisessä keittiörakennuksessa muuntuvat tarpeen mukaan erilaisiin tekniikoihin. Hevoshuovutuksen yhden suurimmista rakkauksistaan Tuula on opetellut itse yritysten ja erehdysten avulla käyttäen apuna mm. etnografista kirjallisuutta ja kirjallisuuskuvauksia keski-aasialaisten huovan teosta. Monien vaiheiden kautta hän päätyi viemään tietoutta huopatossujen valmistuksesta Länsi-Mongoliaan Mankhanin alueen lammaspaimenille, jossa perimätieto oli päässyt unohtumaan.
Nykyään suuret hevoshuovutustyöt Tuula tekee rakkaan työkaverinsa Zorro-suomenhevosen kanssa. Zorron kanssa hän on tutustuttanut ihmisiä hevoshuovutuksen saloihin kursseilla ja työnäytöksissä.
Jo kaksikymmentä vuotta samaa materiaalia, huopaa, ei ole vielä saanut Tuulaa kyllästymään siihen. Turvallinen huopa antaa mahdollisuuksia toteuttaa omia kokeiluja. Vanhoja uskomuksia villasta, huopumisesta ja värjäämisestä on tullut pöllytettyä monta kertaa. Huopa on se materiaali mikä on kaiken alku ja ”naisellinen juttu, eli tämmönen emäksinen prosessi tää huovutus”. Tuulan töistä löytyy monitasoisia tarinoita ja folkloristin koulutus taustalla, vaikuttaa siihen että hän haluaa tarinan myös huovan synnylle, sille miten ensimmäinen huopa on syntynyt:” Mä sitten hurmoksessa täst emäksisestä ja synnytyksestä ja naisellisuudesta minkä liitin tähän huovutukseen, ajattelin että ensimmäinen huopa on täytynyt syntyä rakastelemalla, koska ihmisethän on todennäköisesti keränneet lampaanvilloja vuoteeseensa ja siinä kieriskelly.” Koko villan huovutusprosessin Tuula pyrkii tekemään mahdollisimman ekologisesti lämmittämällä esim. huovutuksessa tarvittavan veden puilla tai aurinkokeräimissä. Maailman paras huovutusvilla tulee suomenlampaan villasta, ekologista tuotantoa sekin ja ilman lentokuljetuksia.
Tuula Nikulainen
Peksalantie 16
25230 ANGELNIEMI
email: tuula.huopa@webinfo.fi
Huom. osaajaesittely sivuilla: www.arsnet.net
Dragsfjärd
Ingrid Sandman, savenvalaja, monitoimi-ihminen
Käsityöläisten puolestapuhuja Ingrid pohtii: ” Kukaan ei ihmettele, eikä pane vastaan kun ehdotetaan, että työttömät, pistetään ne kursseille ja tehdään niistä käsityöläisiä ja ryhtykööt sitten yrittäjiksi. Mut jos joku ehdottais, että pistetäänpä työttömät kursseille kolme kuukautta tai puol vuotta ja sitten ne ovat kirurgeja tai koulunopettajia, lakimiehiä tai muuta, niin kaikki naurais katketakseen, että sehän on nyt niin älytön ajatus. - Ja minä kun pian kolmekymmentä vuotta olen tehnyt työtä käsityöläisenä, enkä ollenkaan pidä itseäni täysin oppineena, niin minä en pysty elättämään itseäni yrittäjänä käsityöllä.”
”Käsityöläisyyteen kuuluu se, että kehitytään niin kauan kuin eletään. Että ikinä ei voi kerskua olevansa ammattitaitoinen, että mitä enempi osaa ja miten paremmaks taito tulee, niin sitä kriittisemmäksi muuttuu. Ja aina yrittää hioa vielä paremmaksi ja paremmaksi. Mikä on tietysti liiketaloudellisesti ihan hölmöä”.
Lapsuuden kesien savileikit Västanfjärdissä olivat Ingrid Sandmanilta unohduksissa vuosikymmeniä ja omat opinnot suuntautuivat opettajan uralle. Kunnes vuosien ”harrastamisen” jälkeen hän huomasi, että äidinkielen opettajan virka Kemiönsaarella oli jätettävä. Päivällä opettajana ja illalla ja yöllä savenvalajana yhtälö ei enää toiminut. Savi ja kädentyöt veivät sydämen. Puolison kanssa yhdessä toimiminen vei eteenpäin ja käsityöläisenergia yhdistyi. Kemiönsaarella asuva Sandman on ollut vuosikymmeniä käsityöläisten puolesta puhuja. Ingrid Sandman ryöpyttää erilaisia projekteja ja hankkeita, ”pienet käsityöläiset pelinappuloina, suurissa rahoituksissa. - Nyt ei tarvita turhia hössötyksiä, vaan aitoa käsityötä.” Suomessa on Ingridin mielestä taitavia käsityöläisiä, joiden työtä ei arvosteta, käsityö ei ole trendikästä. Siinä ei markkinointi auta, on annettava asennekasvatusta, kertakäyttöisen kerskakulutuksen on joskus loputtava. Imagot, mielikuvat, brändit ja trendikkyydet saavat Ingridin puolesta huutia. Joku pitäisi saada puolustamaan käsityöläistä. Aitous, huoli luonnosta, luonnonmateriaalit ja kestävyys ovat Ingridin mielestä käsityöläisille tuttuja termejä. Koulutetaanko Suomessa liikaa käsityöläisiä, Ingrid huolehtii, ei omasta vaan nuorten ammattilaisten puolesta.
Ingrid Sandman
25860 BJÖRKBODA
02 – 424 342
040 –740 8171
email: ingridsandman@hotmail.com
Taalintehdas
Britt-Marie Smeds, keramiikka-alan insinööri, keraamikko.
Taalintehtaalla pajaansa pitävä Britt-Marie Smeds on saanut keramiikka-insinöörin koulutuksen Saksassa 1970-luvulla. Saksan, Italian, Hollannin ja Posion kautta Smeds on kotiutunut nykyiseen asuinpaikkaansa Taalintehtaalle. Omassa keramiikkatuotannossaan Smeds on erikoistunut muottivaluun ja hän valmistaa itse käyttämänsä lasitteet, teknisellä tarkkuudella. Viime vuosina tuotantomääriltään suurimmaksi tuotteeksi ovat muodostuneet keraamiset koristekalat.
Taalintehtaalla pajaansa pitävä Britt-Marie Smeds on saanut keramiikka-insinöörin koulutuksen Saksassa 1970-luvulla. Saksan, Italian, Hollannin ja Posion kautta Smeds on kotiutunut nykyiseen asuinpaikkaansa Taalintehtaalle. Omassa keramiikkatuotannossaan Smeds on erikoistunut muottivaluun ja hän valmistaa itse käyttämänsä lasitteet, teknisellä tarkkuudella. Viime vuosina tuotantomääriltään suurimmaksi tuotteeksi ovat muodostuneet keraamiset koristekalat. Kalojen valmistus lähti liikkeelle oikeastaan sattumalta omien vanhempien silakkajuhlien koristelusta. Reilussa kymmenessä vuodessa tuotantoon on otettu useita kalalajeja lisää. Nykyään Smedsin keramiikalla on jälleenmyyjiä on useita kymmeniä ympäri maata. Vuosittainen osallistuminen Forma-messuille takaa tilauksien jatkuvuuden. Työtä riittää aamusta iltaan, arkisin ja viikonloppuisin.
Smedsin yksi erikoisosaamisalue, kaakeliuunit, ovat haastavia kohteita. Kukin uuni valmistetaan tiettyyn paikkaan tilaustyönä yhteistyössä muurarien ja rakennusmiesten kanssa. Erityisesti vanhat korjausrakennuskohteet työllistäisivät enemmän kuin resursseja on.
Ceracon ky
Britt- Marie Smeds
Sapelintie 8
25900 TAALINTEHDAS
02 - 466 2332
email: britt.marie@ceracon.inet.fi
Dragsfjärd
Leif Ström, kulta- ja hopeaseppä.
Apurahan avulla Leif Ström on tutustunut Kemiönsaaren museoitten kokoelmiin, joista löytänyt malleja koruihin: ”Se sovittaminen koruksi, se on aika mielenkiintoista, siinä saa tehdä malleja uudelleen ja uudelleen. Se ei sovi noin ja noin. - Siinä täytyy koko ajan ajatella että ne sopivat tuotantoon.”
Luonnon tarkkailu ja luonnossa liikkuminen on aina ollut Kemiönsaarella asuvalle Leif Strömille rakas harrastus. Harrastus ja ammatti ovat yhdistyneet hänen koruissaan, sillä eräässä hänen suosituimmassa, simpukka-korusarjassaan kiinnostus luontoon siirtyy käsien kautta hopeaan. Ruotsissa kulta-ja hopeasepän oppinsa saanut Ström valmisti aiemmin niin sanottuja perinteisiä koruja, joiden koristekivinä hän käytti muun muassa spektroliittiä. Vähitellen näiden perinteisen korujen osuus tuotannosta on vähentynyt. Kemiöön muutettuaan Ström alkoi käyttää koruissaan paikallista tummaa kauniskiiltoista ns. kuonakiveä,sekä Kemiön marmoria, hyvin erikoista oranssia kiveä.
Luonnon aiheiden ohella Leif Ström on viime vuosina sukeltanut Kemiönsaaren paikallismuseoiden kokoelmiin ja ammentanut niiden esineistön muotokielestä ja tarinoista tietoutta omien korujensa suunnitteluun. Työ on hidasta, sillä kuhunkin esineeseen ja sen tarinaan pitää päästä sisälle. Esine pitää oppia tuntemaan ja päästä sinuiksi sen kanssa, että pystyisi muuntamaan sen metalliseen muotoon. On opittava muuttamaan myös mittasuhteet ja tietämään mikä esine toimii pienenä koruna. Tiivis yhteistyö Sagalundin museon kanssa takaa loppumattoman koruaiheiston. Leifin elämän motto on kolmivaiheinen VAPAUS, LUONTO JA KÄSITYÖ.
Leif Ström
25870 DRAGSFJÄRD
02 – 424 942
040 – 523 4971
Merimasku
Anita Sula, käsityön monitoimihenkilö.
”Mää oon kauheen jouluihminen, tykkään kauheesti joulust. Sit tääl on ollu kans Joulu saapuu -tapahtuma Merimaskus. - Niihin tehtiin tekstiilit, sitten mä suunnittelin puvut kaikille myyjille ja sit oli kurssi siitä, huovutettiin pipot kaikille niille myyjille. Et kuiteinkin niinku pyrittiin erilaiseen ku, näitähän on nyt hirveesti on niinku tää joulukaupunki Turus ja…. – Meillä on satsattu Joulu saapuu -tapahtumaan.
Sadat erilaiset ideat ja yhteistyökuviot risteilevät jatkuvasti käsityön monitoiminaisen merimaskulaisen Anita Sulan päässä. Useat kymmenet ideat ovat toteutuneet ja yksi näistä oli kesäinen myynti- ja näyttelypiste Rantamakasiini Merimaskun vierasvenesatamassa. Aikansa kutakin, ja muutama vuosi sitten Anita Sula siirtyi pitämään Merimaskun keskustassa sijaitsevaa Käsityöpankkia. Käsityöpankissa on paikallisten käsityötuotteiden myyntipiste, kahvio, näyttely- ja monitoimitila, missä voivat järjestää tilaisuuksia niin järjestöt, seurat kuin yksityiset henkilöt. Tyttären kanssa yhteistyössä toimii tällä hetkellä myös pitopalvelu. Monet ammatit läpikäyneenä, uusi koulutus tekstiilialan artenomiksi Mynämäeltä loi uuden suunnan elämälle 1990-luvun alkupuolella. Lähiseudun asukkaat ovat saaneet Anitalta opin ja kurssituksen niin kudontaan, huovutukseen, kankaan painantaan kuin olkitöihin. Joulu saapuu Merimaskuun – ja Merimaskun perinnekäsityöprojekti ovat olleet Anitan sydäntä lähellä. Lapsille suunnattua käsityön perusopetukseen kuuluvaa Käsityö- ja saaristotaitokoulua Anita on vetänyt pari vuotta. Omien töiden tekemiseen Anitalla jää vähän aikaa ja tällä hetkellä haaveena siintävät erilaiset omat näyttelyprojektit ja innovatiiviset tuotesuunnitelmat. Niin ja mistä löytyisi Merimaskulle oma perinteitä kunnioittava käsityötuote joka olisi käyttökelpoinen ja myyvä tuote.
Anita Sula
Käsityöpankki
Paltteentie 2
21160 MERIMASKU
02 – 4369434
Velkua, Salavainen
Ulla Haukka-Toivonen, emäntä, kuivakukkataitaja, kotiteollisuusopettaja
”Kun mä kuulin et näit kuivakukkii voi hyödyntää kangaspuilla siks mä lähin, menin aikanaan tämmöselle yrittäjäkurssille.” velkualainen Ulla Haukka-Toivonen kertoo.
Velkualaisen Ulla Haukka-Toivosen työhuone, vanha hevostalli pursuaa syksyisin omalla maalla viljeltyjä kuivakukkia ja heiniä. Kotiteollisuusopettajan koulutuksen saaneen Haukka-Toivosen tie synnyinkodin emännäksi ei kulkenut suoraan koulun jälkeen vaan Ulla ja sisarensa tulivat hoitamaan tilaa kun vanhempien terveys ei enää kestänyt tätä työtä. Koska lehmien hoito ja emännän työt vievät suurimman osan Ullan ajasta, oli löydettävä jotain vastapainoa tälle työlle ja käsille tekemistä. Kuivakukat olivat vastaus. Tukea uudelle uralleen Ulla on hakenut eri kurssien, projektiohjaajan ja käytännön kokemuksen kautta. Kantapään kautta on tullut koettua, että kukkien kuivatuksen eri vaiheissa on varottava niin pikkulintujen ja hiirien tuhoja, kuin liiallista kosteutta ja sen myötä hometta. Kokemuksella Ulla sanookin: ”Homeen pelko on viisauden alku”. Ulla toteuttaa kuivakukkatöiden mallit muotoutuvat valmiiksi omassa päässä muita maatilan töitä tehdessä. Vuoden suurin sesonki kuivakukkien osalta on Turun silakkamarkkinat, jolloin jo tutuksi tulleet vakioasiakkaat tulevat hankkimaan koristeita kotiinsa.
Ullalla maatilan työt; lehmien hoito, heinän teko ja kuivakukkien viljely jaksottuvat tarkasti vuodenkierron mukaan, kukin työ vaatii oman aikansa. Töiden ajoittaminen jopa vuorokauden ajan mukaisesti ei ole vaikeaa kun sen osaa. Nykyään Haukan tilalla käy vuosittain useita leirikouluja tutustumassa perinteisen saaristolaistilan elämään. Ulla haluaisi välittää näille koululaisille luonnon arvostuksen ja kunnioituksen.
Ulla Haukka-Toivonen
Salavainen
21195 VELKUA
02 –2525730
www.haukka.velkua.fi
(email: aulis.toivonen@velkua.fi)
Uusikaupunki
Marja Heikkinen, tekstiilialan insinööri, kankaanpainaja
Marja Heikkinen pohtii: ”Olen kyllä huomannut näiden vuosien aikana, että itse olen näiden tuotteiden paras myyjä. Ei liikkeessä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kauppa käy ollenkaan niin hyvin.”
Sattuma toi eteen oman yrityksen perustamisen 1990-luvun lopulla tekstiilialan insinöörille Marja Heikkiselle. Amalino Ky: n alla Marja on suunnitellut kuvioita ja malleja tyynyliinoihin, pussilakanoihin ja saunatekstiileihin. Silkkipainomallit ovat vaihdelleet kissoista, meriaiheista, laivoista, lokeista ja muista linnuista meriharakkaan. Meriharakka on kuitenkin aihe ylitse muiden, ”joo et ei mulla tää firma oliskaan ilman meriharakkaa”, sanoo Marja kuutisen vuotta vanhasta yrityksestään. Erityisesti Tukholmassa pidettävillä Saaristolaismarkkinoilla samat asiakkaat ovat tulleet ostamaan meriharakoita useina vuosina peräkkäin. Kuutena kesänä peräkkäin Marja on pitänyt kesämyymälää Uudenkaupungin keskustassa. Kesäisin työpäivät ovat venyneet pitkiksi, sillä Marjan on täytynyt nousta aikaisin aamulla painamaan tuotteita myyntiin ja olla ilta seitsemään myymälässä asiakkaita palvelemassa. Illalla vielä muiden töiden jälkeen onkin voinut rentoutua ja neuloa, myyntituotteita vähän aikaa tv:n ääressä. Vuodet eri tekstiili- ja muovialan yritysten tuotannonsuunnittelussa ja laaduntarkkailussa ennen yrittäjäksi ryhtymistä vaikuttavat Marja omaan toimintaan siten, että materiaalien ja työn jäljen on oltava ensiluokkaista. Oma laaduntarkkailu on läpäistävä, värienkesto sekä käytössä että pesussa. Oman yrityksen hyvinä puolina Marja pitää vapautta päättää työskentelyn kellonajoista ja nykyiseen elämän tilanteeseen kotona työskentely sopii hyvin. Painotuotteiden ohella Marja tekee kalastajaneuleita, jotka pohjautuvat perinteisiin malleihin, kuitenkin uusin parannetuin yksityiskohdin. Tukena markkinoinnissa ovat olleet Skärgårdssmak-hantverk-projekti ja tietotekniikkakurssi, jonka aikana Amalino Ky:lle tehtiin nettisivut.
Amalino Ky
Marja Heikkinen
Pohjoistullinkatu 20 C 8
23500 UUSIKAUPUNKI
050-337 1013
www.uusikaupunki.fi
email: amalino@uusikaupunki.fi
Emäsalo, Porvoo.
Tidi Fohlin, taidekeraamikko
Tie oppikirjojen kuvittajasta keramiikan tekijäksi ja opettajaksi on ollut pitkä ja yllättävä. Omasta opetustyöstään Tidi kertoo nauraen: ”Se on niin hyvä noi tytöt tuol kursseilla ne aina fuskaa saumojen kanssa, vaikka aina painotan kuinka tärkeätä ne on tehdä huolellisesti. - Nyt se tulee taas kattoo mun saumoja. - Mä sanon heille, että kuitenkin te ootte niin käärmeissään kun ne menee rikki sitten poltossa, niin tehkää kunnolla. Pitää olla kyl vähä semmonen psykologi siinä.”
Hitsaajan lasit, suojarukkaset ja savuiset tunnelmat ovat tuttuja emäsalolaiselle taidekeraamikko Tidi Fohlinille. Rakukeramiikan tekeminen ja opettaminen omille oppilaille on erityisen lähellä sydäntä. Tidin keramiikkatöissä näkyy entisen kirjankuvittajan jälki, pienet yksityiskohdat ja tarina. Tidin keramiikkaa ei voi katsoa ilman hymyä suupielissä. Ihmiset elämäntarinoineen ja eläimet niitä Tidi tekee. Koirat ovat olleet mukana Tidin eri elämänvaiheissa, lapsuudesta tähän päivään saakka. Koirat näkyivät kuvituksissa ja koirat näkyvät keramiikassa. Tidin koiratyöt vetoavat asiakkaisiinkin, sillä niistä näkee että ne on tehty tunteella. Tidin uusimmat työt ovat pienipäisiä ja suurivartaloisia hellyttäviä ihmishahmoja, jotka vievät katsojan mukanaan mielikuvasta toiseen.
Tidi käyttää töissään sekä suomalaista että espanjalaista savea, johon on lisätty samottia. Vaikutteita omiin töihinsä Tidi ottaa läheltä ja kaukaa. Rakutekniikka ja japanilaisten keraamikkojen filosofia, erehtymättömyydestä mietityttää, toisaalta Kreetan Minolainen kulttuuri viehättää omalla keramiikan teon taituruudellaan. Tidillä on hauskoja muistoja monilta näyttelymatkoiltaan eri puolille Suomea ja pohjoismaihin. Kun taiteilijaystävien kanssa on matkattu pystyttämään näyttelyitä, ovat henkilöautot olleet ”pullollaan” keramiikkaa. Tulevaisuuden haaveissa siintää joskus vuosi pelkästään taiteelliselle työskentelylle ilman antoisaa, mutta voimia vievää opetustyötä. Tidi on mukana monitoimihenkilönä teatteriprojekteissa ja Porvoon kulttuurielämässä Tidin sydäntä lähellä on tällä hetkellä Taidetehtaan kohtalo.
Tidi Fohlin
Badstukobbsvägen 10/Badstukobbenintie 10
06950 EMÄSALO/ EMÄSALO
041- 5050866
019-542 693
email: tidi.fohlin@kolumbus.fi
Emäsalo
Annette Hägg, kankuri.
Työ on mielenkiintoista ja: ”Se on aika hieno tunne kyllä kun sä viet valmiin työn asiakkaalle ja näet että ihminen tulee iloiseksi. Ehkä se on siks kun mä teen tätä hommaa”, Annette pohtii ammatinvalintaansa.
Lapsuuden mielikuvat kutomisesta ja isoäidin jalanjäljet veivät Porvoolaisen käsityöläisen Annetten Häggin Porvoon kotiteollisuuskouluun ( Borgå Hemslöjdskolan nyk. Borgå hantverks och konstindustriskola). Lukion jälkeen Annetten ammatinvalinta oli selvä, kutoja tai oikeampi sana olkoon kankuri, mikään muu ammatti ei tuntunut mahdolliselta. Nykyään Annette haluaa kutoa käyttötekstiilejä, ”mikään taidekäsityöläinen en ole, olen ammattikäsityöläinen”. Annette pohtii, että laatu on se millä hän kutojana voi kilpailla, asiakkaan on aina oltava tyytyväinen tilaamiinsa tai ostamiinsa tuotteisiin. Annetten työt puhuvat puolestaan, sillä yhtä ilmoitusta enempää hän ei ole lehdissä mainostanut. Annette suunnittelee jatkuvasti myös uusia malleja, joille jokaiselle löytyy mielenkiintoiset nimet. Kuten monilla käsityöläisillä, juuri tuotteiden hinnoittelu on aina vaikeaa:” Tuntipalkkaa ei voi oikein laskee tähän hommaan, materiaalit tietysti pitää laskea.” Työ on mielenkiintoista ja haastavaa, Annette pohtii ammatinvalintaansa.
Voitto vuonna 2002 Esiton Oy Lankapalvelun, Designor Oy Ab:n ja Taito-lehden järjestämässä Pöytäpidot-kilpailussa antoi uutta intoa työhön ja mahdollisuuden lisäkouluttaa itseään. Uusia haasteita Annettelle tuo omiin kangaspuihin hankittu harnesk-lisälaite damastin kudontaa varten. Kutojan ammatissa vaaditaan Annetten mielestä pitkän pinnan lisäksi hyvää fyysistä kuntoa, sosiaalisia taitoja yhdistettynä itsenäiseen työskentelyyn ja tietenkin markkinointihenkisyyttä. Eteenpäin on mentävä omalla alalla mitä enemmän haasteita, sen parempia tilaustyötkin ovat Annetten mielestä.
Anette Hägg
Lillnäsvägen 39/ Pikkuniementie 39
Emäsalo
Pl 177
06101 PORVOO
040 – 512 8951
Mustio
Ru Runeberg, hopeaseppä
...” Mut se on kai kans et pitää olla vähän itsepäinen niin et alkaa tehä käsityötä”...
”Miten mä löydän tai työstän mun näit duuneja. Niin ne tulee enimmäkseen luonnosta, et se on niinku tällanen inspiraation lähde. Mulla on kaikki nää pikkuelikot esimerkiksi, ne on helvetin mielenkiintosii, ne hyönteiset enimmäkseen sit, liskot ja sun muut. Mut taustalla on joku tämmönen et mä oon allerginen kaikille karvaselle, tai ollu ainakin. Et matelijat ja hyönteiset sun muut tällaset pikku elikot niin ne on mielenkiintosii kun alkaa ottaa detaljeja niistä ja kattoo miten ne on rakennettu.”
Kalastaja Pohjois-Norjassa, kullankaivaja Lapissa, opaalinkaivaja Australiassa, opiskelija Ruotsissa ja hopeaseppä Suomessa, kaikki määreet kuvaavat samaa miestä - Helsinkiläissyntyistä hopeaseppää Ru Runebergiä. Lukion aikana ja sen jälkeen Run ammatillisia haaveita olivat niin puusepän, vaatetussuunnittelijan tai sisustusarkkitehdin ammatit, kunnes Karjaalla Länsi-Uudenmaan kansankorkeakoulua (Västra Nylands Folkhögskolan) käydessään Runebergiä alkoi kiinnostaa hopea. Hopeasepän opinnot hän suoritti Konstfackissa Tukholmassa. Opintojen aikana ”pelkkä” hopean työstäminen alkoi kyllästyttää ja Ru otti yhteyttä Oiva Toikkaan Nuutajärvelle päästäkseen harjoittelujaksolle tekemään yhteistyötä lasipuhaltajan kanssa. Näin käynnistyi Run edelleen jatkuva hopean ja lasin yhteensovittaminen yhteistyössä eri lasinpuhaltajien kanssa.
Valmistumisen jälkeen Ru halusi vähäksi aikaa ajatukset pois hopeasta, sillä kuusi vuotta yhteen putkeen oli tarpeeksi. Niinpä hän oli muutaman viikon kullankaivajana lapissa ja muutaman kuukauden kalastusaluksella Norjassa matkarahoja tienaamassa, sillä päämääränä oli Australian opaalikentät. Ruta kiinnosti se mistä omien korujen materiaali on peräisin ja niin hän itsekin oli mukana kaivamassa opaaleja ja kuuli ammattilaisten tarinoita opaalien saloista. Monissa koruissaan Ru yhdistää opaalit, hopean ja oman luonnon tuntemuksensa näin syntyy ”ötökkäkoruja”; muurahaisia ja hämähäkkejä. Suuria määriä sääriä on suunnitelmissa sulauttaa koruihin ja rasioihin, joiden sisällöt Ru kehittelee mielessään asiakkaankin puolesta. Sirot, herkät ja koristeelliset ötökät Ru on yhdistänyt myös lasisiin purkkeihin. Kuten useimmilla muillakin käsityöläisillä myös Run ongelmia ovat; minne omia tuotteita myyntiin, miten markkinoida, miten hinnoitella. Hinnoittelussa Ru ei halua tehdä kompromisseja käsityöstä on saatava vastine työlle ja polkuhintaan ei myydä. Run mielestä Suomessa ei olla valmiita maksamaan käsityöstä sen oikeaa hintaa. Asenteet ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa, toivottavasti. Hopeasepän on välillä rahoitettava taiteellinen suunnittelutyönsä tekemällä silloin tällöin remontti- ja rakennuskeikkoja.
Ru Runeberg
Västanbyvägen 153
10360 MUSTIO
040 – 742 6356
Houtskär
Helge Mattsson, kipsilintujen tekijä
Taitavien käsien suojassa muovautuvat pienet kipsiset linnut oikeisiin mittasuhteisiin odottamaan maalausta oikeaan lajinmukaiseen väritykseen – Merimetsot, joutsenet, kuikat, kuovit ja kymmenet muut lajit - pari tuhatta lintua syntyy vuosittain Helgen pajassa.
Luonto ja erityisesti lintujen tarkkailu on kiinnostanut jo pienestä pojasta pitäen Helge Mattssonia Houtskarilaista käsityöläistä, kipsilintujen tekijää. Houtskarin saari on otollinen paikka lintutarkkailijalle, sillä monet muuttolintulajit lentävät juuri saaren yli keväisin ja syksyisin. Lapsesta saakka oli myös selvää, että Helge Mattssonin tuleva ammatti on maanviljelijä. Ei ole ollut helppo prosessi, että vuosikymmenien aikana lintujen piirtäjästä, lintuharrastajasta, maanviljelijästä on tullut ammattimainen kipsilintujen tekijä, käsityöläinen. Helgen lintuja, esikuvansa kaltaisia kipsimalleja ostavat niin keräilijät, matkailijat kuin luonnontieteilijät. Muutamat koulut ovat ostaneet opetusmateriaalikseen kokonaisia lintuasetelmia täytettyjen lintujen sijaan.
Mattssonin perheen toimeentulo tulee useista eri lähteistä, maanviljelystä, puutarhatuotteista ja kipsilinnuista. Muutaman vuoden aikana kipsilintujen tekemisestä on muodostunut Helgen pääasiallinen ammatti ja maanviljelys on saanut jäädä taka-alalle. Ainoastaan kasvihuoneviljely ja kukkien kasvatus ovat merkittäviä toimeentulon antajia. Maanviljelyyn liittyvät Eu-säännösten muutokset ja niiden myötä tukien romahtaminen vaikutti Helgen ratkaisuun lopettaa viljely. Työtä riittää aamusta iltaan, vielä nytkin sillä pienimuotoinen viljely, kasvihuoneet ja tuhansia lintuja käsittävä kipsilintujen vuosituotanto vaativat kukin oman aikansa. Onneksi vuonna 2003 syntynyt Elisabeth-tytär ja vaimo ovat muistuttamassa, että käsityöläisenkin on pidettävä itsestään huolta ja loma-ajat ovat tärkeitä. Perhe on nykyään mukana myös pari kertaa vuodessa järjestettävillä Forma-messuilla ja muilla mantereelle suuntautuvilla messu- ja markkinointimatkoilla.
Simonsprodukt
Helge Mattson
Hyppeis
21760 HOUTSKÄR
0400 – 224929
www.kolumbus.fi/helge.mattsson/fagel.html
Korsnäs, Molpe
Lenni Laatikainen, seppä
”Mä suunnittelen ja teen alusta loppuun kaikki, ihminen saa just semmosen kun se haluaa ja sen on oltava sitten niin hyvä et se on varmasti tyytyväinen, vaikka kyseessä olisi kuinka iso homma, jos ei ole tyytyväinen niin sitä ei tartte ottaa. Se on periaate. Et ei saa olla tyytymätön asiakas.” Lenni Laatikainen kertoo sepäntyöstään.
Vuodet vieraan palveluksessa ovat saaneet moikipääläisen (Molpe) sepän Lenni Laatikaisen arvostamaan omaa itsenäistä, mutta monesti myös epävarmaa ammattiaan. Erilaisissa käsityöläisyhteisöissä on eroa, pohtii Laatikainen. ”Täällä pohjanmaalla menee ihmisiin tutustumiseen jonkin verran aikaa”. Muutama vuosi sitten Laatikaisia seurattiin uteliaina, kun he, suomenkieliset, muuttivat ruotsinkieliseen kylään ja ryhtyivät kunnostamaan jo huonokuntoiseksi päässyttä autiotaloa. Ennakkoluuloja oli aluksi, mutta nyt paikalliset osaavat tilata sepältä töitä ja Lenni on mukana muun muassa kunnan organisoimassa kylttiprojektissa.
Muistot aiemman asuinpaikan, Kemiönsaaren käsityöläisten yhteisistä talkoista, niin myyntinäyttelyiden pystyttämisissä, kuin latojen purkamisissa saa Lennin ja hänen vaimonsa kielen kannat kirpoamaan. ”Saarella” oli hyvä ja kiinteä käsityöläisyhteisö ja yhteistyötä tehdään jossain määrin yhä edelleen. Laatikaiset ovat huomanneet, että elämänvaiheet voivat olla sattumasta kiinni. Kun he olivat muuttamassa Kemiönsaarelle vajaa kymmenen vuotta sitten, jo sovittu talokauppa peruuntui yllättäen. Mukana ollutta muuttokuormaa ei kuitenkaan tarvinnut lähteä viemään takaisin pohjoiseen, vaan uusi koti löytyi välittömästi. Myös tuotteiden saama suosio voi yllättää ja joku tuote myy itse itseään kun taas toinen ei hyvästä ideasta huolimatta mene kaupaksi millään.
Pitkä yhteinen taival vaimon kanssa ja positiivinen elämänasenne on antanut henkisen perustan, jonka avulla myös raskaammatkin työjaksot on jaksanut puurtaa eteenpäin. Työskentelyssä Laatikaisella on aina ollut se periaate että asiakas on tärkein ja tyytyväisyys on taattava. Vaikka leipä ei aina ole ollut niin leveä niin särvintä on voinut hakea mereltä ja metsästä, ”aina ollaan toimeen tultu”, toteaa Laatikainen. Henkisten ja fyysisten voimien ylläpidossa luonnon läheisyys ja omat lemmikkieläimet ovat olleet elinehtoja.
Lenni Laatikainen
Kolebäckvägen 27
66210 MOLPE
040 – 735 2263
Eugmo, Larsmo
Christer Nynäs, puulelujen tekijä
”Että mitä on mennyt eniten. Siinä on se T-foordi se on ja sen isoveli T-Fordin kuorma-auto. Ja lentokone, näkyy että tykkään punaisesta.”
Christer Nynäs sai lapsena isältään lahjaksi puisen kirstun ja jo tuolloin päätti oppia itsekin valmistamaan samanlaisen. Kesti kauan ennen kuin toive toteutui, mutta nyt isänkin taidot ovat ylittyneet. Peruskoulun jälkeen Christer kouluttautui, sekä maatalousalalle että metsätalousteknikoksi ja oli jonkin aikaa koulutustaan vastaavassa työssä. Koko ajan tuntui, että jotain omaa pitäisi yrittää. Christer pohtiikin suomen kielen sanaa yrittäjä – sitä se todella on yrittämistä. Vähitellen Christer huomasi, ettei leikki-ikä ollut vielä ohi, vaan kahden käsityökurssin jälkeen vuonna 1991 hän perusti vaimonsa Camillan kanssa Hantverkarlyan-nimisen puuleluja valmistavan yrityksen. Lähtökohtana oli valmistaa puusta kestäviä perusmuotoisia leluja kovaan käyttöön. Aluksi leluja ja muita puutuotteita myytiin suoraan markkinoilla ja erilaisissa myyntitilaisuuksissa. Vuonna 1996 alkoi varsinainen laajempi toiminta kun perhe sai rakennettua ”uusvanhan” asuinrakennuksen nykyiselle paikalleen. Tuolloin leluja esiteltiin Forma-messuilla ja jälleenmyyjät löysivät ne valikoimiinsa. Hantverkarlyan on erikoistunut tuotannossaan pääasiallisesti erilaisiin autoihin ja lentokoneisiin. Tuotekehittely on jatkuvaa ja uusia malleja otetaan tuotantoon hyvin harkitusti. Jokaisen tuotteen valmistusprosessi täytyy suunnitella tarkkaan, sillä jokainen ylimääräinen työvaihe lisää kustannuksia. Työn jälki on korkeatasoista ja Christerin tuotteet saaneet kiitosta hyvästä viimeistelystä. Pienten lasten leluja suunniteltaessa täytyy muistaa tuoteturvallisuuslainsäädäntö, jonka toteutumista valvoo ja testaa Kuluttajavirasto.
Yritys valmistaa myös mittatilauksena ikkunoita ja ovia vanhoihin peruskorjauskohteisiin. Perheen lapset ovat olleet mukana yrityksen toiminnoissa, niin markkinoinnissa kuin tuotetestauksessa. Nyt kymmenvuotias Anton-poika seuraa isänsä jälkiä, sillä hänellä on jo muutama oma tuote joiden myyntituoton hän saa itselleen omiin säästökohteisiinsa.
Hantverkarlyan ky
Camilla och Christer Nynäs
Fjälaholmsvägen 33
68560 EUGMO
06 – 7282 255
www.hantverkarlyan.fi