NAISTEN KORUT

Romaninainen käyttää pääasiassa korvakoruja ja sormuksia, joskus käätyjäkin. Myös kameeriipukset ja – rintakorut ovat suosittuja.

Korvakorujen perusmallit ovat olleet kehärengas, puikkomalli, kyynelmalli ja ns. makkararengas, joka on jäänyt pois käytöstä. Korvakoruista on syntynyt lukuisista eri muunnoksia ja niihin liitetty uusia elementtejä, kuten jalokiviä, kameeta ja synteettisiä kiviä. Korun painoa on usein tasaamassa korvan päälle asettuva tukiketju. Kehärengas on ollut käytössä Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Satakunnassa ja osassa Hämettä. Renkaaseen on saatettu sydämenkuva, hevosenkenkä tai hevosenpää. Kehän halkaisija on viidestä kymmeneen senttiin.

Sormuksilla ei romanikulttuurissa ole selvää perinnettä. Romanit ovat ennen käyttäneet pääasiassa sileitä kultasormuksia. Tavallisten sormusten lisäksi tunnetaan ns. romanimallinen sormus. Se painaa useita kymmeniä grammoja ja on saatettu koristaa kaiverruksin ja istutetuin jalokivin. Naiset ovat käyttäneet myös kivin tai nimikirjaimin koristettuja kantasormuksia. Kivenä on tavallisimmin musta onyx.

1960-luvun jälkeen korujen määrän kasvaessa myös sormukset muuttuivat näyttäviksi. Niihin alettiin istuttaa aitojen kivien lisäksi myös puolijalokiviä sekä synteettisiä kiviä. Uutena materiaalina tuli käyttöön kamee, jota yhdistettiin myös muihin naisten koruihin. Kameesormuksen kivi on yleensä yhtä suuri kuin valtaväestön rintakoruissa käyttämä.

Kaulakäätyjen materiaalina on perinteisesti ollut hopea. Rahoista tehtyjä kaulakoruja kutsuttiin kaula- tai hopeaperiksi. Rahakorut ovat vanhaa kansainvälistä romanimuotia. Ne ovat jääneet vanhanaikaisina pois käytöstä, mutta kulkevat perintönä suvussa. Pohjanmaan, Savon ja Karjalan romaninaiset käyttivät rahaperiä yleisesti vielä 1900-luvun alkupuolelle saakka. Rahaperien lisäksi on käytetty hopearahoista yhteen juotettuja rintaneuloja.