PORONHOIDON HALLINTO
Lapin alkuperäisväestön elinkeinoissa toiminnallinen perusyksikkö oli ennen lapinkylä, saameksi siida, jonka puitteissa organisoitiin kalastuksen, metsästyksen ja suurporonhoidon tultua myös poronhoidon käytännöt. Lapinkylä oli useamman ydinperheen muodostama, maantieteellisesti rajattu yhteisö. Hallintoa varten niillä oli omat käräjät, jotka päättivät muun muassa elinkeinojen harjoittamisesta.
Eteläisemmillä alueilla järjestäytyminen poronhoidossa alkoi 1700-luvulla. Alkuun poroseurueet sopivat poronhoidon yhteisistä asioista ja säännöistä, muun muassa viljelyvahingoista ja niiden estämisestä. Paliskunta nimitystä alettiin käyttää Kuusamossa 1800-luvulla. Se juontaa mahdollisesti palkia-verbiin, joka on johdettu saamen kielen verbistä palgat (porojen hermostunut juoksu räkkäaikana).
Paliskuntien omatoimista järjestäytymistä tehosti valtiovalta. Suomen Keisarillinen senaatti määräsi paliskuntajaon vuonna 1898. Paliskunnat olivat maantieteellisin rajoin määriteltyjä ja alkuun niitä oli 70. Jokaisen poronomistajan tuli kuulua johonkin paliskuntaan saadakseen laiduntaa porojaan valtion mailla. Paliskuntien vastuulle kuului porojen vuosittainen lukeminen eli laskeminen, paimentaminen ja vahingonkorvaukset. Ensimmäinen poronhoitolaki säädettiin vuonna 1932 ja sitä ajanmukaistettiin viimeksi vuonna 1990.
Suomessa poronhoitoa harjoitetaan paliskuntajärjestelmän kautta. Kukin porotalousyrittäjä kuuluu osakkaana paliskuntaan. Hänen oikeutensa ja velvollisuutensa määräytyvät omistamansa poromäärän mukaan. Nykyään paliskuntia on 56, ja ne ovat hyvinkin eri kokoisia pinta-aloiltaan ja poromääriltään. Paliskunta on taloudellista tulosta tekevä poronhoitoyksikkö, jota johtaa osakaskokouksessa valittu poroisäntä. Poroisännän lisäksi kokouksessa valitaan myös varaisäntä, rahastonhoitaja ja nelijäseninen hallitus.
Poroisäntä on paliskunnan luottamushenkilö. Hän vastaa paliskunnan puolesta, edustaa sitä ja valvoo, että paliskunnassa noudatetaan poronhoitolakia ja –asetusta sekä yhteisesti sovittuja päätöksiä. Poroisäntä valvoo myös paliskunnan toimihenkilöiden työtä ja toimintaa niin, että määräaikoja noudatetaan ja kaikki työt tulevat tehdyksi. Paliskuntien tehtävänä on huolehtia omista poroistaan, estää niitä tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueille. Paliskunnat ylläpitävät paliskuntien välisiä raja-aitoja.
Kaikki paliskunnat ovat Paliskuntain yhdistyksen jäseniä ja käyttävät poroisännän välityksellä yhdistyksen kokouksessa porolukunsa mukaista äänivaltaa. Paliskuntain yhdistys toimii paliskuntien yhdyssiteenä. Sen varsinainen edustajakokous eli poroparlamentti pidetään vuosittain kesäkuun alussa. Paliskuntain yhdistyksen tehtävänä on johtaa porotaloutta, edistää poronhoitoa ja sen tutkimusta sekä hoitaa porotalouden suhteita muuhun yhteiskuntaan. Se hyväksyy uudet poromerkit ja pitää poromerkkirekisteriä. Se vastaa myös valtakunnan rajoilla olevien poroesteaitojen rakentamisesta ja kunnossapidosta.
Poronhoitoa ohjaavat ja säätelevät poronhoitolaki ja –asetus. Poronhoitolaissa ovat määräykset paliskuntien muodostamisesta, poroluvun määräämisestä, poronhoitotöiden suorittamisesta, porojen maanomistajille aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä ja korvaamisesta, valtiolle suoritettavasta laidunmaksusta sekä porojen suojelemisesta. Lain suomalla valtuudella valtioneuvosto tekee päätöksen kymmenvuotiskausiksi korkeimmista sallituista eloporoluvuista kussakin paliskunnassa.
Lapin ja Oulun lääninhallitukset valvovat alueillaan poronhoitolain noudattamista. Porotalous kuuluu maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. EU:ssa porotalous määritellään elintarviketuotannoksi. Lihahygieniasäädösten ja tukipolitiikan osalta porotalous kuuluu maatalouden piiriin.
Kuvaa klikkaamalla näet tarkemman kartan paliskunnista ja niiden sijainnista!
Poronhoidon hallinto
(K) Onko poroparlamentti tilaisuus, johon porot kokoontuvat neuvottelemaan tokan yhteisistä asioista?
