Mistä näitä sukkia tulee?
Raija Manninen, museolehtori, Suomen käsityön museo
Kaiken tavaramäärän keskellä ihmiset haluavat tehdä jotain, josta toisetkin hyötyisivät. Rahalahjoitus on nopea ja kivuton tapa puhdistaa omaatuntoaan. Epävarmaa vain on, menevätkö eurot siihen kohteeseen, mihin ne lahjoittaja antoi. Toinen vaihtoehto on ostaa hyväntekeväisyystuotteita, joiden tuotosta osa tai kaikki menevät avustuskohteisiin. Mutta kuka haluaa ostaa turhaa tavaraa, vaikka haluaisikin auttaa? Katse on suunnattava omiin käsiin ja tartuttava puikkoihin.
Tehdään aloitus
Sukan neulomisen aloitus on helppoa, siihen riittää yksi ihminen. Jyväskyläläisen Katja Salmijärven idea poiki Sukkapiirin, jonka tarkoituksena oli kerätä vapaaehtoisvoimin 400 paria villasukkia Jyväskylän pitkäaikaissairaanhoidon asiakkaille. Vuonna 2009 alkanut Sukkapiiri imi mukaansa valtavasti innokkaita neulojia. Sukkia tuli kolminkertainen määrä alkuperäiseen tarpeeseen nähden. Niitä lahjoitettiin Jyväskylään saapuville maahanmuuttajille sekä Pelastusarmeijan joulukeräyksen kautta vähävaraisille perheille. Samanlaisia yhden naisen toimesta lähteneitä käsityöprojekteja on paljon.
Neulotaan yhdessä
Sukkapiirin kaltaiset tempaukset osoittavat, että yhdessä tekemiselle on tilausta. Valmiiden sukkien lisäksi yhdessä tekeminen tuottaa tekijöilleen myös aineetonta hyvää. Neulojat oppivat toisiltaan tekniikoita, niksejä ja malleja. Ryhmässä syntyy uusia ystävyyssuhteita ja ajankohtaisista asioista jaetaan tietoa myös netin kautta. Sieltä voi seurata reaaliajassa, montako sukkaparia minäkin päivänä on valmistunut tai lähetetty tempauksen järjestäjälle.
Silmukoita putoaa
Lahjojen antamisesta on sanottu, että varallisuus ja sen turvin lahjojen antaminen merkitsee ensisijaisesti keinoa toisten ohjailuun. Lahjan antamisessa pitäisi muistaa, että se, mitä lahjanantaja haluaa antaa, ei aina ole sitä mitä lahjansaaja tarvitsee ja haluaa. Sukkapiirin sukkia lajitellessa huomattiin, että joillakin neulojilla oli ollut enemmän tahtoa kuin taitoa. Sukat eivät tule pysymään henkseleilläkään vastaanottajan jaloissa tai sama sukkapari ei käy saman ihmisen jalkoihin. Taito onneksi karttuu neuloessa. Kun muualla tuskaillaan materiaalin puutetta, me huokailemme ajan vähyyttä. Eikö olisi resurssien järkiperäistämistä, käyttää vähäistä aikaamme kunnon materiaaleista neulomiseen? Vuosia autotallissa lojuneista tekokuituisista jämälangoista neulotut sukat kertovat enemmän itserakkaudesta kuin lähimmäisen rakkaudesta. Villasukat pitää neuloa ainakin 70 % villalangasta, jotta ne soveltuvat lämmittämään jalkoja kylmässä ilmanalassa.
Tuntemattomat sukankuluttajat
Sukkia neulotaan, muttei aina kenelle tahansa tuntemattomalle. Auttamishaluun vaikuttaa paljon avustuskohde. Sotilaskotiliitto täyttää vuonna 2011 90 vuotta ja haluaa juhlavuoden kunniaksi lahjoittaa jokaiselle varusmiespalvelukseen astuvalle nuorelle miehelle ja naiselle villasukat, jotka väriltään sointuvat maastopukuun. Tavoitteena on neuloa n. 25 000 sukkaparia. Kaikki sukkien neulojat eivät kuitenkaan halunneet ottaa osaa tähän Tuntemattoman sotilaan villasukat –operaatioon. Yhden aktiivisen naisen, Saana Sandholmin, aloitteesta myös siviilipalvelusmiehille ja totaalikieltäytyjille kerätään 2500 sukkaparia, lapasia, lapasia tai kaulahuiveja - ilman väritoiveita.
Heli Tapaninen: Villasukilla on vaikea keinotella!
Minulla on ollut jo nuoresta halu auttaa. Kun rahaa useimmiten on ollut niukasti, mutta käsityötaitoja sen sijaan enemmän, on auttamisen tavaksi luonnollisesti tullut käsillä tekeminen. Sitä paitsi konkreettinen apu menee varmemmin perille: villasukilla on aika vaikea keinotella!
Heli on ommellut 175 Unicef-nukkea. Nyt nukkien tekeminen ei enää maistu. Mutta auttamista hän ei ole lopettanut. Hän on tehnyt kaikenlaista Vaaka ry:n keräyksiin, kuten neulepeittoja ja villasukkia. Hän on ottanut sellaisen asenteen, että tekee ja osallistuu sellaiseen, mikä tuntuu mukavalta ja oikealta, ja tietysti voimiensa mukaan.
En kuitenkaan tee sitä sen vuoksi, että haluaisin siitä jotain kunniaa, vaan humanistisista syistä. Auttaminen on ihanaa! Tarvitsevia on autettava, olivat ne ketä hyvänsä. Mutta lapsien hätä yleensä aina saa puikot suihkimaan!
Artikkeli on julkaistu Taito-lehdessä.
Suomen käsityön museon Näytönpaikassa on Lämmöllä-näyttely 21.12.2010 - 9.1.2011.