Kuva: Jyri Karjalainen
Kuva: Jyri Karjalainen
30.4.2005 jo yli 80-vuotias Kyllikki Sundgren Kotkasta toi arasti Ilkka Puhakalle kymmenen paria kutomiaan sukkia toivoen, että veisimme ne hänen lahjanaan vangeille Venäjälle. Kyllikki muisti ajat, jolloin villasukkia tehtiin sotien jälkeen niitä tarvitseville ja haluttiin siten osoittaa rakkautta ja välittämistä. Hän koki että sukkien kutominen on ainoa tapa miten hän voi tukea työtämme vankien parissa ja olla mukana siinä. Hän halusi osoittaa vangeille sitä rakkautta, jota hän oli itse saanut Jumalalta. Hän oli itse kehrännyt sukkien langat siskonsa omistamista lampaista ja toivoi, että antaisimme ne köyhistä köyhimmille vangeille. Nämä sukat Ilkka Puhakka ja Pepe Tolonen veivät kaksi viikkoa myöhemmin Velskin vankilaan unohdetuille vangeille. Kotimatkalla miehet päättivät haastaa työn tukijat kutomaan tuhat paria sukkia vangeille.
Villasukkia, joita on tullut Suomesta, Ruotsista, Sveitsistä, Kyprokselta, Israelista ja erityisesti Itävallasta, on valmistettu Kansan Raamattuseuran kautta
Venäjän arktisten alueiden vangit saavat sukat aina henkilökohtaisesti Kansan Raamattuseuran vangeille pitämissä tilaisuuksissa ja saajille kerrotaan aina mistä sukat tulevat ja miksi, eli rakkauden lahjana. Vastaanotto on ollut loistava! Sukat eivät lämmitä vain jalkoja vaan saajien sydämiä. Että yksinkertaisesti joku kaukainen, tuntematon ihminen voi välittää heistä niin paljon, että kutoo heille sukat. Köyhimmät vangit ovatkin yleensä unohdettuja, joita kukaan ei käy katsomassa.