Värit hehkuvat Holvin kesässä
Siniset, punaiset ja oranssit lumoavat. Eläimet ja ihmiset elävät runollisen viisaina elämäänsä maalauksissa.
- Kuvat ovat voimia, jotka voivat lisätä suojelusta ja hyvää. Jos kuva tekee katsojalleen hyvän olon, se hyvä heijastuu ympäristöön ja kertautuu eteenpäin. Anna-Liisa Hakkaraisen maalaukset ovat hyvyyden, onnen ja ystävyyden manifesteja, kirjoittaa taidehistorioitsija Satu Itkonen.
Anna-Liisa Hakkarainen on Holvin kesätaiteilija
Taiteilija on Suomen rakastetuimpia naivisteja. Hän on syntynyt vuonna 1946 Nivalassa. Hän on asunut pitkään Keski-Suomessa Kinnulassa, mutta hankkinut hiljakkoin asunnon ja työhuoneen myös Jyväskylästä.
Hän ehti toimia 26 vuotta peruskoulussa opettajana ennen ryhtymistään ammattitaiteilijaksi. Hän on saanut maalaamiseen neuvoja perhetutulta, taiteilija Veikko Hirvimäeltä. Muuta taidekoulutusta hänellä ei ole. Ensi kerran hänen töitään oli esillä näyttelyssä vuonna 1985. Ansioluettelo on venynyt monisivuiseksi.
Elämäni värejä
Veikko Hirvimäki näki heti Anna-Liisan taidot värimaalauksessa ja kannusti jatkamaan eteenpäin. Työ tuottaa hedelmää. Hän etsii oikeaa sävyä himmentäen, voimistaen ja välillä jättäen teoksen odottamaan hetkeä, jolloin ratkaisu on käsillä. Siniset, punaiset, oranssit ja vihreät lepäävät useina kerroksina ja rohkeasti rinnastettuina pintoina kankaalla.
Naivismia
- Anna-Liisa Hakkaraisella on persoonallinen maalaustyyli. Hänen taiteensa liittyy naivistiseen tyylisuuntaan värikkään ja sadunomaisen kerrontansa kautta. Siinä on naivistien suosimaa lempeää manifestia hyvyyden ja ystävyyden puolesta. Naivismille tyypillisiä piirteitä ovat myös eläinten inhimillistäminen, sadunomaisuus, lapsen näkökulma, perspektiivilaeista vapaa sommittelu ja toisinaan esiintyvä hahmojen kömpelyys, kuvailee Satu Itkonen.
Luonnon ja elämän kunnioittaminen, ystävyys
- Yhteys luontoon on lähtöisin lapsuudestani. Elämämme oli hyvin maanläheistä. Iltaisin ja joskus yökaudet isä teki tilan töiden jälkeen tuvassa kenkiä, muistan sen naputuksen äänen. Ja äiti ompeli paljon. Kun oli leipomispäivä, käännettiin ruokapöydän kansi ylösalaisin, tehtiin 10 litran pullataikina ja 30 litran saavillinen ruisleipätaikinaa, Anna-Liisa Hakkarainen kertoo.
- Me syömme täällä maapallolla samaa leipää. Ystävyys, antaminen, jakaminen, elämän suojeleminen ja toisen kädestä kiinni pitäminen ovat tärkeintä. Oikeastaanhan meillä on vain toisemme, hän muistuttaa.
Lisätietoja:
Jyväskylän taidemuseo, tiedottaja Leena Lokka, puh. 050 542 05 27, leena.lokka@jkl.fi
Teksti: Leena Lokka
Kuvat: teokset Kulkue ja Elämä keinussa - Anna-Liisa Hakkarainen