Jyväskylä-lehti

Tulikoe puhuttelee, haastaa ja ravistelee

– Kaikki tilanteet, joissa yhdistyvät pelko ja useampi ihminen, voivat kääntyä äärimmilleen vietynä noitavainoksi, sanoo Arthur Millerin Tulikoe-näytelmän ohjaaja Johanna Freundlich. Joukko ihmisiä voi yltyä tekoihin, joita kukaan ei yksinään tekisi. Tämän vaarallisen ilmiön tunnistaminen on minusta yksi ihmisen tärkeimpiä tehtäviä.
Johanna Freundlich kertoo, että aihepiiri ja nimenomaan Tulikoe on puhutellut häntä pitkään. Näytelmän tapahtumat ajoittuvat 1600-luvun lopulle Yhdysvalloissa käytyihin Salemin noitavainoihin. Sen on myös sanottu olevan allegoria Yhdysvalloissa 1950-luvulla käytyihin kommunistivainoihin, joiden kohteeksi myös kirjailija Arthur Miller joutui.
Mikä sai nuoren ohjaajan tarttumaan teokseen 2000-luvun Suomessa?
– Klassikkoteoksen voima on juuri siinä, että se puhuttelee kirjailijan oman ajan ja tilanteen yli. Teemat nousevat yleismaailmallisiksi, ne eivät vanhene, vaan haastavat tekijän ja katsojan löytämään tunnetasolla yhtymäkohtia omaan elinpiiriinsä, Freundlich sanoo.

Noidaksi voi joutua kuka vain

Freundlich haluaa painottaa sitä, että meidän on ymmärrettävä myös niitä pelkoja ja mekanismeja, jotka johtavat vainoamiseen ja kiusaamiseen.
– Minua kiinnostavat esimerkiksi tilanteet, joissa hyvin puhuva, itseään taitavasti esiin tuova ihminen onnistuu saamaan toiset puolelleen, vaikka valehtelisi. Änkyttävä totuudenpuhuja on helppo ohittaa. Uskomme usein mieluummin hohdokasta valhetta kuin rupuista totuutta. Sellaisia me olemme!
Johanna Freundlich uskoo, että ihminen, joka näkee toisessa noidan, näkee lähes väistämättä itsensä jonkinasteisena sankarina. Varsinkin kun toimitaan positiivisessa me-hengessä, joukkona. On helppo tempautua mukaan toisten vahvaan tunteeseen, eikä silloin ehdi punnita, mitä mieltä itse oikeastaan on.
– Mutta jos ympäristö leimaa sinut noidaksi, en usko, että kukaan on tarpeeksi vahva täysin puolustautumaan. Jokainen meistä voi kuitenkin olla tarpeeksi vahva, ettei ryhtyisi vainoajaksi.
Näistä lähtökohdista Freundlich kertoo tulkintansa lähtevän.

Menetykset synnyttävät pelkoa

Näytelmässä ankara uskonnollisuus ja kirkon auktoriteetti hallitsevat näytelmän kyläyhteisön elämää. Ne eivät kuitenkaan selitä noitavainoja yksistään.
– Tulikokeessa Salemin ihmisiä riivaa useampi asia, ohjaaja sanoo. – Kateus toisten omaisuudesta, sukujen väliset riidat, perheen sisäiset menetykset, intohimo ja pettymys rakkaudessa. Taustalla on myös Salemin asukkaiden käymä sota intiaaneja vastaan. Väkivallasta toipuva yhteisö tai yksilö on oikeutetusti peloissaan. Kun ihmiset kokevat suurta uhkaa, kun menetykset ovat olleet hirvittäviä, voi järki paeta päästä ja veri synnyttää verta.

Ihminen valitsee

– Me emme ole avuttomia ajopuita, ohjaaja muistuttaa.
– Samat menetykset, saman pelon voi kohdata monella eri tapaa, viisaasti tai tuhoisasti. Oma tulkintani kertoo toivosta, joka syntyy siitä, että ihminen voi viimekädessä lähes aina valita miten hän sielunsa valjastaa.

--------

Tulikokeen ensi-ilta 30.1. kaupunginteatterissa

Johanna Freundlich on valmistunut Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi. Tätä ennen hän on opiskellut teatteria New Yorkin yliopiston Tisch School of the Artsissa sekä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Freundlichin viimeisimpiä ohjauksia ovat olleet mm. KOM-teatterin näytelmät ”Kaikki isäni hotellit”, ”Kolmas” ja ”Ähtäriin”, Kansallisteatterin ”Kuolemantanssi” sekä Helsingin Juhlaviikkojen ”Pimeyden sydän”, kaikki yhteistöitä Tulikokeen visualistin Kimmo Viskarin kanssa.

Arthur Miller, Tulikoe
Ohjaus Johanna Freundlich
Lavastus ja puvut Kimmo Viskari
Valosuunnittelu Tuukka Toijanniemi
Rooleissa Kari Kihlström, Hanna Liinoja, Raisa Vattulainen, Hannu Hiltunen, Jorma Böök, Eeva Hakulinen, Hanna Vahtikari, Maritta Viitamäki, Elina Korhonen, Piia Mannisenmäki, Mikko Kauranen, Taina Reponen, Marjukka Ihalainen, Jouni Salo, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Innilä, Henri Halkola, Hannu Lintukoski, Matti Hakulinen


Kuva (Matti Salmi) Johanna Freundlich on käynyt kaksikin kertaa tutustumassa näytelmän tapahtumapaikkoihin Salemissa Yhdysvalloissa


Hannele Ruotsalo

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 27.1.2010.