Jyväskylän päivät: Ruusujen tanssi houkuttelee puutarhaan
Moniaistinen ja vuorovaikutteinen tanssiesitys tuo iloa ikäihmisten keholle, silmille, korville ja nenälle
– Ikäihmisten yleisö on ihana! Heillä on mielipiteitä ja sanottavaa, ja he tuovat näkemyksensä avoimesti esille, vastaa tanssija Teija Häyrynen innostuneena, kun häneltä kysyy, mikä vanhuksille esiintymisessä kiehtoo.
Parikymmentä vuotta sosiaali- ja terveysalalla opetustehtävissä toimineelle tanssijalle palvelutalot, vanhainkodit ja ikääntyneitten kerhot ovat tulleet tutuiksi.
Jyväskylän päivien ohjelmassa tarjotaan tänä vuonna ruusuntuoksuisia taide-elämyksiä ikääntyneemmälle väelle. Roosa–puutarhuri muistelee on tanssija Teija Häyrysen sooloesitys, jossa tutkitaan puutarhaa ja ruusuja katsellen, kuunnellen, tunnustellen ja tuoksutellen.
Vuorovaikutteisessa tanssiesityksessä kohdataan puutarha ja ruusujen tuomat kokemukset aasialaisvaikutteisen liikekielen ja puutarhanhoitoa käsittelevien päiväkirjamerkintöjen kautta. Tanssija ja katsojat voivat yhdessä jakaa puutarhan ja ruusujen tuomia kokemuksia mielessä ja kehossa.
Taidetanssia ikäihmisille
Häyrynen kertoo, että positiiviset tanssikokemukset kannustivat tanssijaa jakamaan tanssiniloa myös ikääntyville.
– Taidetanssia on mielestäni tarjottu ikääntyville niukasti. Kuitenkin oma kokemukseni tanssista on myönteinen ja voimaannuttava; kun katsoo tanssivaa kehoa, jo pelkästään katsominen aktivoi mieltä, synnyttää ajatuksia ja tunteita.
Häyrynen on kiinnostunut kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja tanssin keinoin ikääntyvien sekä pyörätuolissa ja vuoteessa olevien katsojien kanssa.
–Haastan itseäni riisumaan omia ennakkoluulojani pois, olemaan rohkea ja luova. Luotan keholliseen dialogiin, sillä se voi parhaimmillaan olla syvempää kuin puhuttu kieli.
Tanssija kokee ikäihmisten pitkän elämänkokemuksen tuoman viisauden ja perspektiivin innostavana ja kiehtovana, sillä ikääntyneiden ei tarvitse enää ujostella tai varoa sanojaan. – Yleisökeskustelu on esityksen jälkeen itsestäänselvyys, eikä kenelläkään ole kiire tilaisuudesta pois. Se on esiintyjälle luksusta, Häyrynen pohtii.
Aasia inspiroi
Suunnitellessaan esitystä juuri ikääntyvälle yleisölle, Häyrynen mietti, mikä yhdistää häntä ja ikääntyviä. Silloin syntyi idea puutarhanhoidosta ja ruusuista. Omat päiväkirjatekstit ja puutarhaoppaat auttoivat Häyrystä käsikirjoituksen kirjoittamisessa. Hän työsti teosta Laosissa marraskuussa 2008, jossa aasialainen puutarha, liikekieli ja symboliikka inspiroivat tekemistä. Laosista Häyrynen toi myös ruusunväristä raakasilkkiä, josta pukusuunnittelija Heidi Manninen loi monikäyttöisen esiintymisasun.
Aistit pääosassa
Häyrynen käyttää teoksessaan Sibeliuksen pianoetydejä ja suomalaista tanssimusiikkia.
– Halusin musiikin samalta aikakaudelta kuin yleisö. Musiikin valintaan vaikuttivat tietysti myös luonto ja ruusut, selittää Häyrynen.
Esityksessä koetaan ruusun terälehdet monella tavalla. Häyrynen halusi esityksestä moniaistisen; jotain keholle, silmille, korville ja nenälle.
– On ikiaikainen aasialainen traditio toivottaa onnea ihmisille kukan terälehdin. Terälehti katsojan kämmenellä tuntuu herkältä ja tuoksuu vienosti.
Tanssija on jo ehtinyt kiertää teoksensa kanssa ympäri Keski-Suomea alkuvuoden aikana. – Jokainen esitys on erilainen ja lopullinen muoto syntyy aina yhdessä yleisön kanssa. Se juuri esiintymisessä on palkitsevinta, Häyrynen iloitsee.
Roosa-puutarhuri muistelee -esitys koetaan Jyväskylä päivillä Vuoristosairaalassa ja Vanhainkoti Iltatähdessä, joissa esitykset on suunnattu osastojen asukkaille. Ehkäpä myöhemmin keväällä saadaan esitys vielä muillekin ruusutanssista kiinnostuneille.
Lisätietoja: kulttuurituottaja Kaisa Kilponen, p. 050 599 6017
Kuva (Matti Häyrynen) Teija Häyrysestä jokainen esitys on erilainen.
Kaisa Kilponen
Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 11.3.2009.
