Samuli Heimonen (s. 1975) on yksi Jyväskylän taidemuseon Holvin kesävieraista. Saarijärveläissyntyistä taiteilijaa on pitänyt kiireisenä valinta vuoden 2008 nuoreksi taiteilijaksi. Palkintoon kuuluva yksityisnäyttely keväällä Tampereen taidemuseossa teki hänestä kerta heitolla julkkiksen. Työteliästä ammattilaista ilmiömäinen menestys ei näytä heilauttaneen. Ripustustyössä hän on ihailtavan ripeä, mutta leppoisa.
– Nautin kuvien tekemisestä. Sama intohimo on säilynyt maalaamisessa koko ajan. Pidän siitä, että työ haastaa minut, eikä patentoituja ratkaisuja ole. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja työn kulun näkee jatkuvasti silmillään, hän kertoo.
– Teen tiivistyksiä, vertauskuvia maailmasta ja esitän niitä muille maalausten muodossa. Tauluni eivät avaudu niinkään älyn ja järjen vaan tunteen puolella.
Holvin kesänäyttelyssä on esillä yhdeksän suurikokoista akryyli- ja öljymaalausta, joista kaksi on tehty kuluvana vuonna ja loput edellisenä.
– Uudet maalaukseni ovat keskittyneet entistä tiiviimmin eläimen hahmoon. En kuitenkaan koe tekeväni kuvia eläimistä vaan nimenomaan ihmisistä, ihmisten tunteista ja toiveista. Eläin on riittävän inhimillinen pystyäkseen peilaamaan ihmisten ajatuksia ja toisaalta riittävän vieras, etteivät kuvat käy tylsiksi, pohtii taiteilija.
– Suhtaudun kunnioittavasti luontoon ja sen osasiin. Pyrin osoittamaan kuvillani eläimen erityisyyden ja arvokkuuden omana itsenään. Tänä päivänä nämä asiat eivät ole itsestään selviä: luonnosta puhutaan ja siitä pidetään, mutta miksi siitä ei haluta pitää huolta?
Monesti tuntuu, että taiteilijoiden on mahdotonta pärjätä Etelä-Suomen tai maan harvojen kasvukeskusten ulkopuolella, mutta Heimonen on valinnut asuinympäristökseen eteläsavolaisen maalaismaiseman.
– Taiteilijan työtä voi tehdä missä vain. Taiteen esittämisen foorumit ovat kuitenkin tärkeitä, ja suhteet niihin tulee olla kunnossa. Minulle Kaihlamäen kylä Kangasniemellä merkitsee keskittymistä ja rauhaa. Vanha koulu, jossa työskentelen, on linnoitukseni. Jyväskylä ja Mikkeli ovat lähimmät suuret keskukset. Niihin tulee suunnattua viikoittain tuulettumaan ja katsomaan ohikulkevia ihmisiä, taiteilija kertoo.
Hän on iloinen Jyväskylästä näyttelypaikkana, sillä on kulunut jo useita vuosia siitä, kun hänen maalauksiaan oli laajemmin esillä Keski-Suomessa Saarijärven museossa. Täällä asuu myös paljon sukua ja tuttavia vuosien takaa.
Heimosen kanssa keskustellessa on vaikeaa olla ihmettelemättä pienen Saarijärven voimaa pukata maailmalle taiteilijasieluja.
– Se on erikoinen paikka. Siellä on yleisesti positiivinen ilmapiiri taidetta ja taiteen tekemistä kohtaan. Taiteen harrastajien joukko on sankka ja erittäin korkeatasoinen. Poikkeuksellisesti ”ammattilaiset” viihtyvät samoissa porukoissa harrastajien kanssa - joskus opettajan roolissa, joskus kollegan. Saarijärveltä nousseet taiteilijat ovat jättäneet paikkakunnalle hienon perinnön.
Kuva: Taiteilija Samuli Heimonen ripustaa Vyöryä Jarkko Kaunismäen kanssa Jyväskylän taidemuseon Holvin näyttelyyn. Uula Kontio
Leena Lokka
Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 27.5.2008.