– Tottahan totta ulos on mukavaa mennä, kun on kaunis ilma, toteaa 85-vuotias Keljon vanhainkodissa dementiaosastolla asuva Anna Joone ja lykkii rollaattoriaan eteenpäin.
Keinuminen perinteisessä vastakkain istuttavassa keinutuolissa vanhainkodin pihalla sai Annan miettimään menneitä.
– Olen Hyppönen omaa sukua, kotoisin Inkerinmaalta Valkeasaaresta. Sodan aikana tulimme Suomeen, isä oli vangittu Venäjälle, kunnes meidän piti lähteä Suomesta. Venäjällä elettiin vaikeita aikoja. Petroskoissa meni paremmin, saimme työpaikat ja minäkin työskentelin ensiaputehtävissä, hän muistelee.
Sairaanhoitaja Minna Autio kertoo, että asukkaiden kanssa ulkoileminen on hoitohenkilökunnalle mieluinen tehtävä.
– Silloin voi ilman kiirettä antaa aikaa yhdelle ihmiselle kerrallaan. Siinä tulee puhuttua enemmän ja usein syvällisiäkin asioita, hän toteaa.
Pitkäaikaishoidon palveluyksikön johtaja Erja Kurkinen-Kopra muistuttaa, että ulkoilmassa olo on ihmisen perustarpeita.
– Ulkoilu parantaa sydämen, verenkiertoelimistön ja hengityselimistön toimintaa ja ehkäisee painehaavaumia eli niitä haavaumia, joita syntyy, kun liikuntakyvyn puutteiden takia maataan pitkiä aikoja samassa asennossa, kertoo Erja Kurkinen-Kopra.
Painehaavaumia ehkäistään myös asentohoidolla eli sillä, että hoitajat käyvät tietyin väliajoin vaihtamassa sellaisten asukkaiden asentoja, jotka eivät itse pysty sitä tekemään.
Kesällä pitkäaikaishoidossa aloittaa joukko 16–17-vuotiaita nuoria kesäpestin vanhusten ulkoiluttajina. Ympärivuotisesti apua ulkoiluttamiseen saadaan myös opiskelijoista ja työllistämistuella palkatuista työntekijöistä.
– Ja omaiset ovat tärkeitä, moni ulkoiluttaa omaa vanhustaan täällä käydessään säännöllisesti, Erja Kurkinen-Kopra kertoo.
Ulkoilulla saa myös vaihtelua päivään ja virikkeitä mielelle.
– Keljon vanhainkodin ympäristö on siitä ihanteellinen, että tiet ovat tasaisia ja tässä on vieressä päiväkoti, jonka lapsia voi seurata, ohikulkijoita, ja metsän eläimiäkin, Erja Kurkinen-Kopra sanoo.
Vanhainkodin väen vakioretkiin kuuluu käyntejä lähikaupassa pikkuostoksilla, Keski-Suomen museossa tai vaikkapa Alban terassilla ihailemassa Jyväsjärven aaltoja.
– Lisäksi teemme autolla retkiä kesällä torille, satamaan ja viherlandiaan. Sekä järjestämme makkaran- ja vohvelin paistoa sekä istuskelua parvekkeella, osastonhoitaja Saila Ohmero kertoo.
Väinönkadun palvelukeskuksen asukkaat ovat vuoden alusta alkaen päässeet aiempaa useammin ulkoilemaan yhdessä saattajan kanssa.
Lähihoitajat Saija Elomaa ja Sari Kauppinen pohtivat muun työyhteisön kanssa tuolloin tapoja edistää asukkaiden ulkoilua. He havaitsivat, että paras ajankohta ulkoilulle olisi päivittäin kello 12 aikaan, jolloin töissä on sekä aamu- että iltavuoron henkilökuntaa.
– Tämä käytäntö on nyt otettu tavaksi, joten joka päivä puolen päivän aikaan täältä lähtee vuorollaan kaksi asukasta pienelle retkelle lähiympäristöön. Yleensä liikumme pyörätuolilla ja silloin voi mennä kaupungille asti. Esimerkiksi tori on lähellä ja siellä on mukava poiketa, kertovat Saija Elomaa ja Sari Kauppinen.
Liisa Ylönen kertoo tykkäävänsä kovasti ulkoiluretkistä.
– Mukavia retkiä ja pitkiäkin. Ollaan käyty kirkkopuiston laidalla asti, hän toteaa.
Kuva: Anna Joone ja Minna Autio tulivat haukkaamaan happea Keljon vanhainkodin pihalla olevassa keinuun. Ilkka Pietarinen
Arja Liinamaa
Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 27.5.2008.