Jyväskylä-lehti

Nimestään paikka tunnetaan

Aihepiirinimet auttavat suunnistamaan tuntemattomilla kadunkulmilla

Entisaikoina paikat eroteltiin niiden ominaispiirteiden avulla. Horsmia kukkiva mäki tiedettiin Horsmamäkenä ja rantaan johtava tie tunnettiin Rantatienä. Kaupunkien kasvaessa katuja ei enää voida nimetä vanhojen periaatteiden mukaan. Uusia kadunnimiä keksittäessä alueen vanhaa nimistöä pyritään hyödyntämään, mutta toisinaan joudutaan turvautumaan sepitettyihin kadunnimiin.

- Sepitettyjä nimiä tarvitaan joskus alueelle niin paljon, että niistä on muodostettava nimiryhmä. Tällaiset aihepiirinimistä koostuvat nimiryhmät voivat toimia opastekeinoina, kertoo kaupungin tonttiosastolle nimistöhistorian tallennustyötä tehnyt Elina Panttila.
Aiheeseen liittyy myös hänen pro gradu -työnsä Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitokselle aiheesta Jyväskylän kadunnimet.

- Esimerkiksi Jyväskylässä Halssilan kaupunginosan keskellä kulkee Vaajakoskentie, joka jakaa alueen kadunnimistön niin, että tien yläpuolisille kaduille on annettu nelijalkaisten eläinten nimiä ja alapuolella on kaksijalkaisten eläinten nimien mukaan nimettyjä katuja. Kaupungin keskustassa taas sijaitsee Jyväskylän vanhin ja ehkä tunnetuin nimiryhmä, joka on muodostettu Kalevalan henkilöiden nimistä, kertoo Panttila.

Naiset vähemmistönä nimistössä

- Naisten edustus Jyväskylän paikannimistössä on miehiin verrattuna vähäinen, Panttila pohtii.

Esimerkkeinä hän luettelee kirjailijat Isa Asp (Isa Aspin kuja) ja Irene Mendelin (Mendelininkatu), tehtailija Hanna Parviaisen (Hannantie), tyttölyseon rehtori Lahja Okkerin (Okkerinkatu) sekä opettaja Saara Mäenpään (Saaranpolku). Ristonmaalta löytyvät Eeva ja Eevastiina ovat muistonimiä Ristonmaan tilan entisille emännille. Tyypillisesti merkkihenkilöiden nimet on kirjattu kokonaisina ja tavallisten kansalaisten nimet vain etu- tai sukunimen osalta.

Kilpisen monta nimeä

- Toisinaan yhdestä henkilöstä on voitu muodostaa useita nimiä. Esimerkkinä kaupungin alkuaikojen tunnettu hahmo Wolmar Stybjörn Schildt joka oli lyseon ja Jyväskylän säästöpankin perustaja sekä tyttökoulun ja seminaarin tukija, kertoo Elina Panttila.

Vuosina 1868-70 Schildt toimitti Kansan lehteä ja hänen nimimerkkinsä W. Kilpinen oli tunnettu koko maassa. Tästä nimimerkistä muodostettiin hänen nimikkokatunsa Kilpikatu, joka myöhemmin täsmentyi Kilpisenkaduksi. Aatoksenkatu on nimetty Wolmarin pojan Jalo Aatos Wiini Schildtin mukaan. Volmarinkatu, Jalonraitti ja Yrjönkatu tulevat Aatoksen poikien nimistä. Kadut nimettiin Aatos Schildtin pyynnöstä, hänen lahjoitettuaan kaupungille maitaan.

Wolmar Schildtiin viittaavat myös Tiede- ja Taidepolku, Sananiekantie ja Venykekuja. Venykekirjoitus oli hänen itse kehittämä kirjoitusjärjestelmä, joka ei koskaan saavuttanut suurta suosiota. Sen sijaan tiede ja taide ovat vain esimerkkejä Schildtin keksimistä noin 500 uudissanasta.

Nimistötoimikunta esittää ja antaa lausuntoja

Nimistötoimikunta on toiminut usealla eri nimellä kaupungissa vuodesta 1947. Toimikunta tekee esityksiä ja antaa lausuntoja katujen ja alueiden nimistä asemakaavan laatijalle. Sen tehtäviin kuuluu myös jo nimettyjen kadunnimien ja alueiden nimien tarkistaminen sekä tarpeellisten muutosehdotusten tekeminen.

Toimikunta ei päätä itsenäisesti kaupungin katujen ja alueiden nimeämistä, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta vahvistaa nimet kaavan käsittelyn yhteydessä.

Vuonna 2007 nimistötoimikunnan puheenjohtajana toimi Erkki Fredrikson, sihteerinä Jussi Sievänen ja jäseninä Veikko Ahola, Riitta Gerlach, Raija Kuorttinen (vara-pj.), Katja Lähtevänoja, Juha Parviainen, Anne Sandelin ja Kirsti Turunen. Toimikunta on koottu poliittisten voimasuhteiden perusteella ja se kokoontuu muutamia kertoja vuodessa kaavoitustarpeesta riippuen.


Kuva: Elina Panttila Gummeruksenkadun ja Hannikaisenkadun risteyksessä, jossa kustantajan ja säveltäjän mukaan nimetyt kadut kohtaavat. Juhana Konttinen

Elina Panttila

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 3.10.2007.