Jyväskylä-lehti

Kiipeilyä, korundeja ja oopperalaulua

Kiipeilijä-kätilö Kirsi Hiironen, kiviharrastaja Timo Laine sekä oopperalaulua kansalaisopiston ryhmässä opettava Jukka Saarman tietävät, miksi harrastukset kiehtovat ihmisiä.

Epäilemättä nimittäin kiehtovat, sillä kaupungista löytyy noin 550 erilaista yhdistystä ja melkoinen liuta niiden jäseniä. Lisäksi ovat olemassa eri oppilaitosten ja kaupungin palvelut, joiden ryhmissä ihmiset kokoontuvat sankoin joukoin.

Ajan kululla ei väliä

Harrastaminen tarkoittaa monelle tiivistä työskentelyä, ajankäyttöä ja tavoitteita.
Kirsi Hiironen harrastaa boulderointia eli muutamasta metristä kymmeneenkin metriin korkuisten kivien kiipeämistä neljä kertaa viikossa. Timo Laineen voi löytää saman viikon aikana vaikkapa kivikerhon retkeltä Oriveden Eräjärven maasälpälouhokselta, kerhon turina-illasta ja kivenhionnan opetusilloista.

Jukka Saarmanin ohjaamat Jyväskylän seudun kansalaisopiston oopperakoululaisetkaan eivät säästele itseään. Vuoden aikana tehdään koko ooppera, vaikkei koululainen olisi aiemmin laulanut kansanlauluja kummempia, korkeasta C:stä puhumattakaan. Se tietää runsasta harjoittelua.

Astumista yli rajojen

Harrastuksen imu syntyy astumisesta rajojensa toiselle puolelle, uusiin maailmoihin. Oopperassa raja on laulamaan uskaltautumisessa.
- Muutkin kuin ammattilaiset voivat tehdä oopperoita. Muistettava kuitenkin on, ettemme yritä ammattitason tuotokseen vaan itse tekeminen on tärkeintä. Oopperalaulut ovat tavallisia lauluja, vaikka niissä onkin aarioiden lisäksi puhelauluja, Jukka Saarman kuvailee.

Kiipeilyn rajat ovat reittien vaikeudessa. Kirsi Hiironen kertoo, että kiipeäminen ilman köysiä vaatii mielen hallintaa. Keskittyminen antaa rohkeutta.

Kiviharrastajan tajunnan rajat laajenevat, kun hän ymmärtää tuttuun suomalaiseen luontoon piilevän moninaisuuden.
- Kiinnostuin kivistä aikanaan lukiessani kirjaa, jossa oli hämmästyttäviä Suomen koru- ja jalokiviä värikuvina, Timo Laine kertoo. Sittemmin hän on etsinyt granaatteja, korundeja, topaaseja ja turmaliineja jääkausien mylläämästä kallioperästä loppumattomalla innolla.

- Tämä on tauti, joka ei parane, nälkä kasvaa syödessä. Tavallisista kivistä edetään harvinaisiin, lopulta lähdetään vieraille maille jalokivimineraalikerroksiin tutustumaan...

Kaverin kanssa kahta hauskempaa

Kiipeilyä harrastetaan kaveriporukassa. Boulderoija etenee paljain käsin ilman köysiä, toinen harrastaja on patjojen kera alhaalla "varmistamassa". Kirsi Hiironen kertoo tutustuneensa moniin eri maalaisiin ihmisiin harrastuksensa kautta.

Kiviharrastajallekin seura on tärkeää.
- Hyvän kiven löytänyt lohkaisee palan kaverillekin. Lapin kullanetsintäreissuilla porukka on tärkeässä asemassa, kalastetaan, istutaan nuotiolla, jutustellaan, Timo Laine kertoo.

Oopperaakaan ei synny ilman vastanäyttelijöitä. Oopperan luonne vaatiikin italialaista avoimuutta, kommunikoinnin rohkeutta ja temperamenttia. – Olemme jäyhiä, melankolisia, matalaäänisiä ja sävyvaihtelut ovat vähäisiä. Mutta väitän, että jokaisella ihmisellä ovat olemassa ne korkeat äänet, jopa korkea C. Ne on vain otettava käyttöön, rohkaisee Jukka Saarman.


Kuva: Kirsi Hiironen harrastaa kiipeilyä neljä kertaa viikossa. Moni harrastus vie ihmisen mukanaan niin, ettei aikaa tai vaivaa huomaa säästellä. Innostus syntyy omien rajojen rikkomisesta, elämysten tuomasta mielihyvästä, oppimisesta ja hyvässä seurassa olemisesta. Marko Kauko.

Arja Liinamaa

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 31.8.2005.