Jyväskylä-lehti

Verkottumisen toinen aalto alkaa

Kuva: Kirjastovirkailija Anita Naukkarinen selvittää kaupunginjohtaja Markku Anderssonin henkilötiedot uutta seutukirjastokorttia varten. Ilkka Pietarinen.

Yhteistyö kuntien välillä on luonnollista, toteaa Markku Andersson

Kaupunginjohtaja Markku Andersson sai ensimmäisten joukossa uuden seutukirjastokortin. Kuntarajat ylittävä yhteistyö on luonnollinen suunta nyt myös peruspalveluissa.
- Hieno kortti. Vanha Jyväskylän kaupunginkirjaston korttini olikin se sellainen keltainen ja pahvinen, peräisin 1980-luvun alusta, toteaa Jyväskylän uusi kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Kirjastovirkailija Anita Naukkarinen tarvitsi korttiin vain henkilötiedot ja Kramsunkodin lankapuhelinnumeron, joka oli kirjoitettu muistilappuun ja löytyi taskusta vaikeuksitta.
- Vaimolla ja nuorimmaisella, kuusitoistavuotiaalla Hannakaisalla kortti taitaa jo ollakin, koska he muuttivat tänne kesän lopussa, Markku Andersson kertoo.

Vanhin lapsi, Miikka (23) on jo lentänyt pesästä opiskelemaan Oulun yliopistoon tietojenkäsittelyä. Hennariikka (17) jäi puolestaan valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin tuttuun lukioon Lappeenrannassa.

Verkossa on voimaa

Markku Andersson lähti Jyväskylästä yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden maisteritutkinnot suoritettuaan ja yliopistolla kahdeksan vuotta työskenneltyään Porin kaupunginsihteeriksi vuonna 1983. Vuonna 1989 hän siirtyi Tuusulan kunnanjohtajaksi, sitten vuonna 1993 Lappeenrannan kaupunginjohtajaksi.

Lappeenrannassa hän työskenteli verkostoitumisen puolesta muun muassa Saimaankaupunki-hankkeessa.
- "Saimaankaupunki" on siinä vaiheessa, että Imatran, Lappeenrannan ja Joutsenon yhdistymistä viedään pala kerrallaan eteenpäin. Kirjastopalvelut on yksi esimerkki luonnollisesta kuntarajojen ylittävästä yhdistymisestä. Miksi tiedonkululle tarvittaisiinkaan hallinnollisista rajoista johtuvia esteitä, hän kysyy.

Jyväskylää hän pitää verkottuneen kaupunkirakenteen pioneerikaupunkina. Pisimmät perinteet on matkailualalla ja elinkeinoelämässä ja esimerkiksi erikoissairaanhoidossa.
- Kirjasto kuuluu uudempaan kehityksen vaiheeseen, jossa kuntaverkoston hoidettavaksi voivat tulla myös koulut, päivähoito ja sosiaali- ja terveysalan yleiset palvelut, Markku Andersson sanoo.

Asiakaslähtöisyys ei vie työpaikkoja

Verkottumisen ydin on yksilöllisissä palveluissa. Hallinnollisten rakenteiden tulisi olla mahdollisimman tehokkaita yksilöiden toimintamahdollisuuksien edistäjiä eikä normiohjauksen ja kahlinnan välineitä.
- Erilaisia malleja on olemassa. Voidaan perustaa vaikkapa usean kunnan lautakuntayhteistyömalleja. Yhden kunnan sosiaalilautakunta voi hoitaa kolmen kunnan sosiaaliasiat, toisessa järjestetään keskitetysti rinkiin kuuluvien kuntien koulupalvelut, Anderson kuvaa.

Verkottuneessa kuntarakenteessa lasta ei tarvitse hakea toiselta puolelta asuinkuntaa päivähoidosta työpäivän jälkeen, vaan hänelle on saatu hoitopaikka naapurikunnasta, jossa vanhemmat käyvät töissä.
- Kuntarajat eivät saisi ahdistaa toimintaa sisäpuolelleen. Tärkeintä on, että palvelu saadaan, ei se, kuka sen antaa, Andersson määrittelee.

Työvoimasta tulee pula

- Työpaikkojen katoaminen ei ole kuntasektorin suurin ongelma, vaan uusien osaajien ja tekijöiden löytäminen suurten ikäluokkien eläköityessä ja palvelurakenteen muuttuessa, kuittaa Markku Andersson epäilyt hallintoyhteistyön irtisanomisia lisäävästä vaikutuksesta.

- Sen sijaan ongelma on, että mistä saamme uusia työntekijöitä. Jyväskylän viidestätuhannesta kaupungin palveluksessa työskentelevästä henkilöstä jää eläkkeelle lähimmän kymmenen vuoden aikana vuosittain noin 150 työntekijää. Tarvitsemme osaamispääomaa, koulutusta, houkuttelevuutta kunta-alalle, Andersson sanoo.

Verkottumisen järkiperäisyys on avuksi myös Jyväskylän kovissa taloudellisissa realiteeteissa.
- Talous ja tase eivät ole Jyväskylän vahva puoli, vaikka kaupunki onkin vireä ja väestömäärä kasvaa koko ajan.

Historiaa, dekkareita ja jääkiekkoa

Anderssonien perhe käyttää aktiivisesti kirjastoa.
- Naisväki lukee jatkuvasti paljon romaaneja, itse luen lomillani dekkareita, esimerkiksi Leena Lehtolaisen teoksia, Andersson kertoo.

Myös elämänkerrat ja historialliset teokset kiinnostavat häntä. Nyt luettavana on Jyväskylän historiaa käsittelevä teos. Kaupunkikehityksen moninaiset vaiheet ovat alkaneet askarruttaa häntä.

- Miten pieni tämä kaupunki olikaan silloin, kun kaupunki vuonna 1837 perustettiin. Täällä oli vain 189 asukasta! Silti tänne perustettiin vuonna 1858 Suomen ensimmäinen suomenkielinen lyseo, vuonna 1863 suomenkielinen opettajaseminaari ja kirjasto sekä suomenkielinen tyttökoulu vuonna 1864.

- Miten näin pienestä kaupungista, näin hankalien yhteyksien takana, saattoi tulla tällainen Suomen Ateena, hän pohtii.
Kysymys on vielä vailla vastausta, vaikka Andersson uumoileekin hakevansa perimmäistä selitystä ennemmin vahvasta suomalaisuusaatteesta ja sivistyksen kasvusta kuin esimerkiksi puuteollisuudesta...

Kysymys siitä, miksi kaupunki rakentuu sellaiseksi kuin se on, punaisen langan ymmärtäminen, on hänelle tärkeää. Ymmärrys menneestä antaa selkänojaa omankin työn haasteisiin.
Vapaa-ajan tärkeimpiä puuhia ovat perheen yhteiset matkat Eurooppaan, Lappiin, lintujen bongailu ja liikunta.

- Ja sitten on se jääkiekko, jota sekä seuraan että pelaan itse. Joukkue on jo Jyväskylästäkin löytynyt, heti ottivat yhteyttä ja pyysivät mukaan.

Arja Liinamaa

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 1.9.2004.