Jyväskylä-lehti

Lyhyt matka kaupunkiluontoon

Kuva: Minna Juutilainen ja Seppo Blom tutkailevat lintuja Eerolanlahden lintutornilla toukokuisena iltana. Kortepohjan lähellä sijaitseva lintutorni on hyvä paikka aloittelijankin tutustua lintuihin, koska siellä näkee aina ainakin naurulokkeja. Niiden lisäksi lahdenpohjukassa näkee usein haapanoita, nokikanoja, sorsia ja kuulee satakielen laulua. Ilkka Pietarinen.

Tunnetko Sallaajärven aarnialueen tai Haukanniemen nenän, tiedätkö mistä löytyvät perhosparvet?

ALKUKESÄ ON luonnosta kiinnostuneelle ihmiselle hyvää aikaa. Linnut alkavat äännellä ilmojen lämmetessä, ilmoittavat reviirejä ja etsivät puolisoa. Niitä on silloin helppo seurata, kertoo ympäristönsuojelusihteeri Heikki Sihvonen.

Lintujen äänekkäin kausi kestää suunnilleen juhannukseen asti.
Viitakerttuset, luhtakerttuset, pensassirkkalinnut ja rytikerttuset ovat mielenkiintoisia yölaulajia, joiden ääntä voi kuulla erityisesti Kuokkalassa. Päivisin laulava kultarinta on myös Kuokkalan lehtimetsien asukas.

– Kerttuset kuuluvat parhaisiin lurittelijoihin, niiden laulu on jopa hienompi kuin satakielen. Pensassirkkalinnun laulu taas on veikeä siritys, joka on helppo tunnistaa, Sihvonen luonnehtii.
Yölaulaja aloittaa laulunsa alkuillasta ja on parhaimmillaan puolenyön aikaan.
Aikaisin aamullakin voi laulua kuulla ja silloin häiriöäänet, kuten tuulen humina ja liikenteen melu ovat vähäiset ja maisemakin esiintyy aamusumussa kauneimmillaan.

Kävelijä näkee ja kuulee paljon

Heikki Sihvonen suosittelee linnuista kiinnostuneelle esimerkiksi kävely- tai pyöräretkeä Jyväsjärven Kuokkalan puoleista rantaraittia pitkin ja poikkeamista välillä ylös pensaikkoisten peltoalueiden tuntumaan.

Toisella puolella Kuokkalaa, Hämeenlahden lintutornilla voi hyvällä tuurilla päästä kuulemaan kaulushaikaran puhaltelua. Tornille pääsee Salmirannan aikuiskoulutuskeskuksen portin pielestä lähtevää polkua pitkin.

Lintuja oppii tuntemaan helposti, kunhan on kärsivällinen.
Kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, jossa ei ole paljon lintuja, aloittaa kiikarin kanssa kaikessa rauhassa vaikkapa Laajavuoren ulkoilureitin poluilta tai Aittovuoren, Kangasvuoren tai Taka-Keljon metsästä.

– Lintukirja mukaan ja siitä sitten selailemaan, kun lintu löytyy. Myynnissä olevista äänitteistä on apua lajien tunnistamiseen äänen perusteella, Sihvonen opastaa.
Jyväskylässä toimii myös Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys, joka järjestää kesän aikana linturetkiä lähiseudulle.

Täplät ja kartta pitävät tiellä

Moni ihminen on kokenut metsässä pelkoa. Uutiset kertovat karhuista luontopoluilla ja aika moni on ainakin kerran elämässään eksynytkin metsään.
Varta vasten rakennetulla luontopolulla eksyminen on epätodennäköisintä, koska siellä voi seurata puiden keltaisia täpliä.
– Kaupunkimetsissä ei muutenkaan pääse oikeasti eksymään, jos vain jaksaa riittävästi kävellä, aina jostain päin pääsee ihmisten ilmoille ja sitten voi jo selvittää, minne oikein päätyi, Heikki Sihvonen sanoo.

Hän käyttää itse työssään 1:20 000 peruskarttaa. Siitä näkee polut, vuoret ja notkot, isot kalliot ja muut maamerkit.
– Ilman kompassiakin selviää jo pitkälle, kun kulkee kartassa näkyvällä polulla ja tarkistaa maastonmerkeistä, että on juuri siellä, missä uskookin olevansa, Heikki Sihvonen sanoo.
Peruskarttoja ja ulkoilukarttoja saa kirjakaupoista, Keski-Suomen maanmittaustoimistosta, Nikolainkulman neuvonnasta ja kaupungin tonttiosastolta.

Eläimiä ei tarvitse kaupunkimetsissä varoa, sillä ne varovat enemmän ihmistä. Kumisaappaat ovat kuitenkin hyvä varuste kyykäärmealueilla. Hyttysiä, paarmoja, hirvikärpäsiä ja punkkeja vastaan kannattaa suojautua suihkeilla ja peittävällä vaatetuksella.

Eväät tarvitaan aina

Niin pikaiselle luontoretkelle ei kannata lähteäkään, etteikö evästuokio mahtuisi ohjelmaan.
– Kyllä aina sen verran nälkä tulee, että kahvit termoksesta ja eväsleivät ja mehut maistuvat todella hyvälle, Sihvonen sanoo.

Hän suosittelee tutustumista Kortepohjan Haukanniemeen, jossa näkee peltomaisemia ja keskellä on metsäinen alue. Niemen kärjessä on nuotiopaikka ja kaunis järvinäköala.
Tourujoen poikkeuksellisen rehevään lehtoluontoon kannattaa myös käydä kävellen tutustumassa luontopolulla. Siellä voi tavata myös mustapääkertun.
Luontoretkellä ei meluta kovasti eikä eläinten pesintää häiritä.

Perhosia on niityllä ja suolla

Perhoset löytyvät lämpimällä ilmalla kukkaniityiltä ja soilta.

Sintinsuo on Valkeamäen alueella Köhniöjärven takana. Natura-kohde Härkösuo sijaitsee Ruokomäentien varrella Etelä-Kel-jon alueella. Näillä soilla ei ole pitkospuita, joten kumisaappaat ovat tarpeen.

Rehevää aarnimetsää kaipaavalle ehdoton tutustumiskohde on Sallaajärven luonnonsuojelualue Taka-Keljossa. Sinne löytää ajamalla noin kilometrin pohjoiseen niin sanottua Ronsuntaipaleentietä ja kääntymällä Ruokkeelle vievälle sivutielle. Alueella on 1,6 kilometrin mittainen, pitkospuin varustettu luontopolku. Se kulkee läpi koivuahojen, kellarikuusikkojen, saniaispurojen ja korpimaisemien. Alueesta saa esitteen esimerkiksi ympäristövirastosta.

Lisätietoja:
Ympäristövirasto, puh. 626 650.

Kuva1: Korkeakoski kohisee Keljossa vehreän kosteikon keskellä. Jukka Muukkonen.


Arja Liinamaa

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 26.5.2004.