Jyväskylä-lehti

Heijastin päälle, tottakai!

kuva: Elias Laitiolampi, Saara Lehto, Johanna Makkonen ja Juuso Pitkänen haluavat näkyä myös syyshämärässä. Ilkka Pietarinen.

Koulut kannustavat turvalliseen liikkumiseen, pienet muutokset lähipiirissa auttavat

Puistokoulun pihalla neljäsluokkalaisen Saara Lehdon, Johanna Makkosen, Elias Laitiolammin ja Juuso Pitkäsen vaatteissa vilkkuvat heijastimet. Heijastimen tärkeys on heillä myös kirkkaana mielessä.
–  Tietysti heijastin pitää olla, on lasten yhteinen mielipide.
–  Meidän koira Kutonen – se on meidän perheen kuudes perheenjäsen – pitää myös heijastinkaulapantaa, kertoo Juuso.

Saara, Johanna, Elias, Juuso ja Kutonen kuuluvat siihen 34 %:iin jyväskyläläisistä, joka käyttää heijastinta. Liikenneturvan viime vuonna tekemän selvityksen mukaan Jyväskylässä heijastinta käytetään hieman enemmän kuin maassa keskimäärin.

Heijastimen soisi kuitenkin heiluvan syyspimeällä useammankin kulkijan vaatteissa, sillä jalankulkijalla ja pyöräilijällä on pimeän aikana kaksi kertaa valoisaa aikaa suurempi riski joutua onnettomuuteen.

”Tyhmää, jos ei ole kypärää”

Liikenneturvan selvitys osoittaa, että pyöräilykypärä on kaupungissamme vielä heijastinta harvinaisempi varuste, vain 17 prosenttia Jyväskylän kaduilla ja teillä pyöräilevistä käyttää kypärää.
Se on jo maan keskiarvonkin (22%) alapuolella. 13–17-vuotiaalle kypärän painaminen päähän on erityisen vaikeaa.

Myös Saara, Johanna, Elias ja Juuso ovat huomanneet, että kuudennella luokalla kypärää jo vältellään.
–  Kuukeilla ei kypärää ole tai jos onkin, ne ottaa sen vaikka Ärrällä pois. Kai ne pelkää, että ne näyttää tyhmiltä. Tyhmäähän se on, jos ei kypärää käytä, neljäsluokkalaiset ihmettelevät.
Puistokoulun rehtori Kari Fagerholm myöntää, että joutuu aika ajoin muistuttamaan isompia koululaisia siitä, että kypärä suojaa päätä vain päässä.

Kilpisen koulussa, jossa opiskelee 7.–9. -luokkalaisia, on ilman kypärää ajeleva oppilas vielä tutumpi näky. Rehtori Sami Kalajan mielestä opettajan, joka näkee ohjaustangossa keikkuvan kypärän, on syytä puhua asiasta paitsi oppilaan myös hänen vanhempiensa kanssa.
–  On tärkeää, että koulu ja koti tekevät yhteistyötä. Jos sama viesti tulee oppilaalle koulusta ja kotoa, asia – tässä tapauksessa kypärä – pysyy paremmin päässä, Sami Kalaja uskoo.

Jankutuksen sijaan kivoja juttuja

Liikenneturvan selvityksen tulokset jyväskyläläisten heijastimen ja kypärän käytöstä ovat Fagerholmille ja Kalajallekin tuttuja - ja haastavia.
Heidän mielestään koululla on erityisen tärkeä tehtävä kasvattaessaan nuorimpia kaupunkilaisia liikenteeseen.
–  Lasten kautta voidaan sitä paitsi vaikuttaa myös vanhempien liikennekäyttäytymiseen, uskoo Kari Fagerholm.

Liikennekasvatus ei rehtoreita kyllästytä eikä ole heistä samojen asioiden jankuttamista.
–  Liikenneasioista puhuessa voi kivalla tavalla pohtia luonnonlakeja, kitkaa, kiihtyvyyttä, valon heijastumista ja anatomiaa, Sami Kalaja kuvailee.
–  Kun esimerkiksi mopolla hiekkatiellä kokeillaan, kuinka nopeuden pienentyessä 25 prosenttia, jarrutusmatka lyhenee 50 prosenttia, tunnista on tylsyys kaukana, hän vakuuttaa.
–  Tärkeää liikennekasvatuksessa onkin saada asenne myönteiseksi, Kari Fagerholm sanoo.

Myönteistä asennetta voidaan koulussa herätellä monella tavalla. Puistokoulun syyskarnevaaleissa on ollut liikenneaiheista ohjelmaa. Kilpisen koulussa on vieraillut sellaisia nuorten ihailemia urheilijoita kuten Jere Hård, jotka ovat muistuttaneet turvallisesta liikkumisesta.

Syyskuussa Liikkujan viikolla Jyväskylän peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattiopiston opiskelijat kokivat eräänä aamuna iloisen yllätyksen, kun heitä palkittiin lakupatukoilla heijastimen ja pyöräilykypärän käytöstä.
Rehtorit uskovat, että noin 400 kiloa opetustoimelle lahjoitettua lakritsia sai aikaan enemmän kuin vain hetkeksi hyvän mielen.
–  Olen huomannut, että tällaisen kampanjan seurauksena esimerkiksi heijastimen käyttö oppilailla lisääntyy selvästi, Sami Kalaja toteaa.
–  Piristysruiskeita tarvitaan, että asia pysyy mielessä.

-----

Työryhmästä tukea turvallisuussuunnitelmaan

Erilaiset tapahtumat ja tempaukset sopivat rehtoreiden mielestä hyvin osaksi koulun antamaa liikennekasvatusta.
–  Liikennekasvatus ei kuulu uusissa opetussuunnitelmissa mihinkään tiettyyn oppiaineeseen, vaan turvallisuus ja liikenne on yksi aihealue, joka on otettava huomioon eri oppiaineiden opetuksessa ja koko koulun toimintakulttuurissa, Kari Fagerholm kertoo.

Tässä tehtävässä koulut saavat tukea opetustoimen liikenneturvallisuustyöryhmältä, johon Fagerholm ja Kalajakin kuuluvat. Ryhmä on tarjonnut kouluille tänä syksynä paitsi lakritsilaatikoita myös kassikaupalla ideoita.

Ryhmä on nimittäin koonnut jokaiselle perusopetusalueelle liikenneturvallisuustoimintakassin, joka sisältää monipuolista opetusmateriaalia videofilmejä ja liikennelaulucd:tä myöten.
Ryhmä on järjestänyt kouluille myös mahdollisuuden kutsua moniammatillinen katselmusryhmä tarkistamaan koulupihan turvallisuutta. Siihen kuuluu muun muassa kaupungin teknisen palvelukeskuksen ja Tilapalvelun edustajia.

Sami Kalaja kertoo, että Kilpisen koulun pihallakin alkoi katselmuksen jälkeen tapahtua. Puita kaadettiin, talon kulmalle hankittiin liikennepeili ja huoletonta polkupyörien parkkeerausta alettiin pistää kuriin. Myös koulun liittymään Honkaharjuntielle saatiin hidastetöyssy.

Kuva2: Pyöräilyä harrastavat rehtorit Kari Fagerholm ja Sami Kalaja pitävät
liikenneasioita mielenkiintoisina ja kaikkia koskettavina. Ilkka Pietarinen.


Merja Larkkonen

Tämä juttu on julkaistu Jyväskylä-tiedotuslehdessä 5.11.2003.